I
Älä nukahda, tuulenkanteva,
aiospilvi, älä vaivu uneen.
Kuule kuinka saapas tömähtää
lapion kantaan, miten sora särähtää,
sitkaasti antaa periksi.
Loitsunlukija jo hämmentää
hermeettistä puuroa nälkäisiin suihin.
Liperiviikset värähtävät tuulessa:
maahan iskeytyvät kauniit sanat.
II
Luulit saavasi ikuisen levon,
nyt sinua pidättelevät tuimat rajavartijat,
tullimiehet katsastavat peräsuolesi
ja hampaittesi paikat.
Mutta sinä olet puhdas ja alasti,
etkä ottanut väärää todistusta kantaaksesi.
Askel on kevyt kun katsot uutta maata.
Tuli&Savu 4/1998
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti