veistäen: väistäen: väittäen: välttäen: välittäen: välitä en:

puhdetöissä käsi käy, kannon nokalla, oksaa vasten, pihkassa, hiilloksen vieressä, kipuun käy, nokkosten keskellä, muurahaispesässä, hevosen potkiessa, koiran vinkuessa, nenään käy, navetan tuoksussa, leikkimökissä, talon palaessa, laboratoriossa, täällä käy, sakastissa, sellissä, krematoriossa, ruumiin vieressä, kyllä käy, veitsi kurkulla, luotien vinkuessa, tykkien jylistessä, miinakentällä, käy kyllä, ase ohimolla, sidottuna, käsi siteessä, jalka kipsissä, aina käy, lamautuneena, kuumehoureissa, tuiskussa, pakkasen rappusilla, tuuli käy, hangessa, kesken hiihdon, soutaessa, laivan upotessa, lento käy, ilmakuopissa, maailmanpyörässä, nostokurjessa, hissiin juuttuneena, vaihteeksi käy, jarrun jumiutuessa, ruuhkabussissa, rekan alla, rekisteröitynä, käy sisään, ryskyttäen, hätäisesti, onnesta itkien, anopin itkiessä, ovi käy, lapsen tiiraillessa, tiiran pesällä, kotipesässä, pesiytyneenä, lempi käy, korkeushyppypatjalla, pomppulinnassa, linnan tornissa, vallihaudassa, tasan käy, hautajaisissa, peijaisissa, polttareissa, konsertissa, soitto käy, flyygelin päällä, partituurissa, parturin tuolilla, hierojalla, kello käy, vuorossa, vuoroin vieraissa, kolmin, katsellen, ryhmässä, kaikki käy, hiuksia repien, epilepsiaan saakka, rytmin katketessa, rytmihäiriön keskeyttäessä, miten käy, sydämen pettäessä, sydämen puutuessa, sydämen pudotessa

kuitenkin kaipasin sinne takaisin

minä olen länsimaiden suolistossa kiemurtava heisimato
minä olen valkosoluarmeijan armoton ylipäällikkö
minä olen kahvihuoneen naurun tappava kiusaannuttava hiljaisuus
minä olen alistunut näkymätön työtön sosiaalivirkailijan unessa

minä olen tajunnan räjäyttävä kokkelikieliorgasmi
minä olen kusilaarissa lojuva käytetty haikea kondomi
minä olen amerikkalaisen ylimielisyyden ruumiillistuma
minä olen tukehtuva pulssi intervalliharjoituksen viime sekunneilla

minä olen muhamedin kiiluvat silmät neitsytlapsimorsiamen vuoteessa
minä olen karhea parrankasvu kuolleen ruumiin ylösnousemuksessa
minä olen pateettisen armon varjo liturgisessa puheessa
minä olen ahdistunut kävely kaisaniemen puistossa keskiyön jälkeen

minä olen pakokauhuinen hiiri tylsistyneen kotikissan kynsissä
minä olen katkeileva astmaattinen hengitys portaitten yläpäässä
minä olen maailmaa tutkivan kaksivuotiaan lapsen oraalinen mielihyvä
minä olen väsymätön kuuliainen ihmismuurahainen kapitalistisessa keossa

minä olen levottoman kristuksen toiseksi viimeinen kiusaus
minä olen vierasta kieltä tapaileva häkellys eksyneen turistin armoilla
minä olen muslimijuhliin eksynyt kiiltävä liivatekakku
minä olen puuttuva lenkki ihmisyyden ja pedon välissä

minä olen ratkenneet ompelet välilihan kirvelevissä arvissa
minä olen taukoamaton puhe ääntään rakastavan psykologin huulilla
minä olen naistenlehtien kiiltokuvaunelma uraäidin keittiössä
minä olen pyrstönsä varassa tanssivan delfiinin riemukas viheltely

minä olen sitkeä tahra nukkekodin olohuoneen seinällä
minä olen autistinen katse nauliintuneena miimikon koreografiaan
minä olen dna-rihmaston vittuillessaan katkeileva kaksoiskierre
minä olen vanhan singerin polkupatina kierrätetyn takin saumoissa

minä olen vaativa kilpailukykyhehkutus nalle wahlroosin otsalohkossa
minä olen viiden päivän katatoninen parkettimasennus
minä olen ministerin änkytys mikrofoniin kiusallisten kysymysten edessä
minä olen suojatielle jähmettyvä pelokas vanhus bemarin muristessa

minä olen john wayne moottoripyöräpoliisin askeleissa
minä olen kuuron letkeän iltapäivän vaikkujuoksutus
minä olen tuntien raastava kipu olkapäässä vasta-aallokkoon melottaessa
minä olen vallanhalusta juopunut loukattu työvoimavirkailija

minä olen kasipallon hidastuva liike kohti väärää pussia
minä olen tukkeutunut kauhistuttava talirauhanen teinin nenäpäässä
minä olen kyllästyneen kovalevyn viimeinen vingahdus ennen äänettömyyttä
minä olen hilpeä metsähiiri nälkäisen ketun ja vaanivan tornipöllön välissä

minä olen pokeripöydän kaarelle taipuva epätoivoinen jännitys
minä olen oikkuileva verbaliikka jone nikulan egossa
minä olen odottamaton hymy kanssakulkijan hirtehisissä kasvoissa
minä olen palkkasotilaan kiväärin tähtäimessä kirkastuva lapsikapinallinen

minä olen irronnut naula seinällä jossa ennen roikkui haulikko
minä olen keskikesän lammikon seisova tunkkainen vesi
minä olen kostuvat pikkuhousut kesäleningissä terassin keinunnassa
minä olen syyllisyyttä poteva pikkupoika varastetun karkkipussin rapinassa

minä olen kalpeaan ihoon porautuva kutkuttava aurinkosyöpä
minä olen sarasvuolähetystön hallelujakuoron vapauttava sanoma
minä olen sateessa makaavat haalistuneet lastenvaunut
minä olen märät villasukat kumisaappaiden erämaavaelluksessa

minä olen tyhjän tynnyrin viimeinen unohduksiin painuva nitkahdus

ei saa jäädä tuleen makaamaan

Ei saa jäädä tuleen makaamaan, Iiris sanoi ja onhan noita parsia kuultu, eivät ne ole kuolemattomia, ne elävät omaa elämäänsä.  Ei saa jäädä, vaan mitä teet kun metsä leimahtaa liekkeihin, kaikki hohkaa punaista keltaista ja oranssia, mitä siinä havuilla enää, vähän huitoo ja istahtaa muurahaispesään, että tällainen ulottuvuus, loputtomien käytävien pimeä mielekkyys minua varten, niin istun

että muurahaisten rakkaus käy sietämättömäksi, onpa sisäänlämpiävää porukkaa täällä. Ja demokratia sitten, yhdet sanoo että vastuu on niiden jotka päätöksiä tekee ja toiset toteaa että me vain hyväksytään päätökset jotka toiset valmistaa, sellainen on vastuun ja vallan rakenne ja kahta ei tartte tehä; luvata ja täyttää. Kuoppa jäi täyttämättä, mies kiipesi vuoren laelle, siksikö että näkisi enemmän

vaiko siksi että olisi kaikkien näkyvillä, kaikkien yläpuolella, astu siis korokkeelle ja puhu, eräs kehotti tulemaan lasten kaltaisiksi, ei tainnut tietää mikä on AD-HD mutta AD-HD kyllä tietää miten AC/DC jyrisee. Mitä kissa tarkoittaa, kysy sitä lapselta koiralta hiireltä, prosessi on nälkäinen itsetarkoitus kiimainen peto ja riipii siinä ohessa kaikenlaisia sivutuotteita, kuten keskeneräisiä rakennuksia,

hätäisiä katseita, heijastuksia, murtuneita luita, askelten kaikuja, kahinaa heinikossa ja peltojen keväinen epäröinti, ei tämän maan pellot kysele mitä kieltä kyntäjä puhuu. Olin minäkin hetken isä, jokin minuus ja ikävä ja samuus haihtui tunnelin läpi valoon kaapimen avulla, minä istuin liikkumattomassa vaunussa ja tunsin kaiken, kuka kuuli sädehtivän äänen väreilevän päivän yllä?

Kuinka monta pimeää siltaa jätän lukematta liukuessani silmiesi avaruudessa? Kai minusta revittiin jokin pala, jokin minkä kohtaan ehkä molekyylien törmäyksessä, vesi kohtaa mullan ja juuret ja lehdet rakastelevat auringon ja tuulen kanssa koska se on niiden tehtävä, omaa tehtävääsi et koskaan ymmärrä, piirrät ympyrän kuljettavaksi, tallustat hämmentyneenä illuusiossa jota kuvittelet elämäksesi,

se on sinun elämäsi. Olen jäänyt vangiksi tähän kohtuun, mutta syntymisen aika lähenee sillä taloa puretaan. Onkin aika aloittaa uusi vaellus, reppu selkään vaan ja kaikki turha pois. Illat kirkastuvat, puut jähmettyvät ja karhut käyvät pesäänsä.. Lumi on kauneimmillaan kun jäljet katoavat pyryyn, kuten hiekka mereen. Niin lähestyn minäkin sitä rantaa joka on kaikkein kauneimman kuva.

missä on laulu joka ei lopu?

(Louis Aragonille)

Ei ole turvallista kävellä metsässä
kun sataa tennispallon kokoisia rakeita.
Tämän me tiedämme.
Mutta etkö silti janoa
metsän viulua, tuulen huilua, sateen laulua?

Ei ole turvallista poiketa polulta
sillä karhu voi tulla vastaan.
Mitä karhu sinulle voi.
Olet vatukkapassissa ja latelet luvut,
täristen ladot kalevalaisia säkeitä.

asioiden järjestyksestä

Paavo Haavikolle

               airo ja loiske, veto, veto ja rantojen mutkat, terävät
               varjot, tämä on historiaa joka asuu meissä mutta

ratapenkkojen tuoksu ja vanhat asemahallit, toinen
aika ja nostalgiaa niille joilla ikää riittää, riittääkö

               että nyt henki liikkuu 10000 metrin korkeudessa,
               siivet suhisevat, näin kuuluu sanoa pilvien tasolla

ja jotain jäi tuonne väliin, murtuma, aika, kehitys
ja moderni ihminen on täällä kotonaan, kaikkialla

               aistien hämmennystä, mielihyvää mutta unohduin
               jonnekin, en ehtinyt tähän aikaan, välitilan tuntu

tai väliaikaisuuden, väärään aikaan ja paikkaan
eksyy helposti, kuka sanoi että poispääsy helppoa?

               helppoa on tarrata päivien ohimenevään kajoon
               helppoa on unohtua muottiin kenen tekemään?

sillä nautin kahvin vastoin vatsan vastustusta,
huolin tottumukseni, liu’un asteittaiseen pilveen

               ja kyllä pilvi kuuluu runoon, kaksi parempaan,
               ripaus historiaa minuutta lintuja puita, kaikki käy

käy kone ja abstrakti ja rytmi ja viiltävyys, sekin
tunne jostain puuttuvasta, mielen kynnyksellä siis

tästähän ei saanut mitään selvää

Tästähän ei saanut mitään selvää
suuret runoilijat kirjoittavat kivestä
tai puhuvat sen kanssa
minä tahtoisin puristaa sen käteeni
ja heittää veteen tai metsään
tai ei sentään
mieluummin loikoilen kallion lämmössä
kuuntelen sen vuosituhantista melodiaa
tulkitsenko sen haikeudeksi vai suruksi
ehkä vain oma suruni kivettyy