saunalahti

männyn neulaset tuoksuvat, vihreät kävyt
puro on hakenut kalliosta polun itselleen
tuuli pyörteilee veden pinnalla, tämän minä muistan
hiljaa liikkuivat henget vetten päällä
on syksy, ensimmäinen päivä

kalliot arvet selässään, karistaneet miljoonat kuutiot jäätä
taakka pudonnut harteilta, monet eiliset
samea ranta, kirkkaat vedet historiaa
kävyt jyrsitty, sateen punaiseksi pehmentämät
maisema sateen ja mielen pehmentämä

putosit puusta ja löysit sielusi
sammalet revitty, ajelehtivat tupakantumpit
tölkit pahvit lasinsirpaleet, rannassa
nuotion jäänteet, vaatteita sikin sokin
sivistys siis lopulta saapui tänne

kivenkantaman päässä kumisee valtaväylä
kaikuen ulisee sireeni, paaluja juntataan
kuvittelen itseni uuden ajan kynnykselle
mutta vanha ei katoa, säilyy sumeissa aivosoluissa
uusi päivä, uusi hetki, olen joskus kuulunut tänne

katso lokkia joka liitelee kaloja väijyen
tuolla minkki ravistaa liiat vedet turkista
taas huokaa ruo’ot tuulessa
en muista näistä mitään, minusta on tullut
korkein olento, unohduksen mestari, luomakunnan kruunu