lukitut huoneet

Nukkuessasi oli seinään kaappikellon viereen kasvanut ovi.
Nousit ylös, on käytävä

sinua varten. Jäi päivä taakse ja katselet fosforikuutamoa,
miten se lankeaa ikkunasta, valaisee kahta muuta ovea,

seinien maalaukset kiiltävät, keskellä huonetta
suuret sormet avautuvat kuin viuhka tai mustan kukan terälehdet.
Kylmä, varjoton huone.

Huoneet leijuvat ja vyöryvät kohti, kun avaat oven, naksahtaa
edellinen lukkoon, loputtomat huoneet, sinua raahataan

unesta ulos. Karheat fallospatsaat ja limbiset kirkuvat kuvat,
sinua kaivetaan ja möyhennetään,

loppuun asti.
Kahva on kylmä ja pölyinen, viisarit vaiti.
Maalaat ja veistät, toivot ettei kukaan astuisi huoneeseen.

Motmot 2001