20. maaliskuuta 2008

kolmantena päivänä

Eilinen kasvaa kuin mikäkin tunneli       – Hiljaisuus
viiltää, raskain paino lopulta perhosen keveyttä.

Mitä sanoisin sinulle kolmen sielun nainen,
joka sammutat lampun tahdonvoimalla?

Mitä sanoisin, kun metsä kasvaa huoneeseen
enkä erota mustaa lankaa valkoisesta.

12. maaliskuuta 2008

ei-kenenkään maasta suomalaiseen identiteettiin

Pääsiäinen hurahti ohi sen suuremmitta perinteittä. Jos mitään kristinuskon sanomasta ymmärrän, pääsiäisen pitäisi olla tärkein kirkollinen juhla, mutta läntisessä kirkkomaailmassa sitä ei huomaa. Pitäisi oikeastaan laajentaa kokemusmaailmaa ja osallistua ortodoksiseen pääsiäisjumalanpalvelukseen, ehkä sitten vuoden päästä.

Samalla pääsi livahtamaan Mikael Agricolan päivä eli suomen kielen päivä. Niin itsestään selvältä kuin suomen kieli meistä suomenkielisistä tuntuukin, se on kuitenkin monen tekijän summa. Agricolan sananlevittämistarpeen ja mielikuvituksellisen kielellisen lahjakkuuden lisäksi saamme oikeastaan kiittää mm. Martti Lutheria, Johannes Gutenbergiä, Elias Lönnrotia sekä Napoleon Bonapartea, Aleksandr Pavlovits Romanovia ja Kustaa IV Aadolfia eli jälkimmäisten osalta 1800-luvun alun suurvaltapolitiikkaa. Oman historiantulkintani mukaan Suomi on siis paradoksaalisesti myös hyötynyt muutoin maatamme kaltoin kohdelleesta geopoliittisesta sijainnistaan. Venäjän ja myöhemmin Neuvostoliiton läheisyys on ollut taloudellisestikin merkittävää.

6. maaliskuuta 2008

eroottinen jenkka

I (ENSIMMÄINEN LEIKKI)

Teen hitaan asennon, merkitsevän katseen
Paikka kasvaa tuoksut, kevään värit

Jos on tullut osalliseksi… Tule vaan
tule maan tie vie. Eikö hän pelkää?

Ansa on viritetty, köyhät ruumiit
Joukkueet asettuvat köyden ääreen