25. marraskuuta 2011

kyykyttämisen historia

Katsoin pari kuukautta sitten Kristian Smedsin Tuntematon sotilas-näytelmän televisiosovituksen. Muistijälki on edelleen vahva, kokemus ei ole jättänyt minua rauhaan. Olen nähnyt pätkiä siitä aiemminkin ja nytkin katsoin sitä ajoittain toisella silmällä. Konservatiivipiireissä vahvaa närkästystä ja loukkaantumista aiheuttanut näytelmä ei aikanaan maistunut kaikille kriitikoillekaan, liekö syynä ollut kyvyttömyys nähdä yhteiskunnallisten rakenteiden taakse.

Kohtaukset noudattivat melko uskollisesti alkuperäistä dialogia, joten sikäli sitä oli helppo seurata korvallakin.  Merkityksellisen näytelmästä tekevät kuitenkin alkuperäisestä erottuvat ja niitä rikkovat kohtaukset, kuten alun sulkeiset, jossa käskyttäjien ja käskytettävien roolit vaihtuvat. Tämä kuva saa suuremman symboliarvon vasta näytelmän loputtua, kun kokonaiskuva yhteiskunnan tilasta alkaa hahmottua.

Sillä siitä lopulta on kyse. Smedsin versio on erittäin humaani ja yhteiskunnallisesti kantaaottava. Sodasta tulee vertauskuva yhteiskunnan piilossa olevista väkivaltarakenteista, jossa köyhät valjastetaan ideologiaan ja propagandan avulla tykinruuaksi. Vihollinen ei ole ihminen, vaan kylmä metallinen kuori. Nämä pesukoneet ovat läsnä kaikkialla yhteiskunnassamme ja niistä on kilpailuyhteiskunnan nimissä tehtävä selvää oman menestyksen varmistamiseksi. Tämä kapitalistien pyhä ohjenuora on siitä nerokas, että sillä ohjelmoidaan kaikki yhteiskuntakerrokset ”ymmärtämään” että oma perse on lähinnä. Hajota ja hallitse. Yhteisöllisyyttä esiintyy vain juhlapuheissa. Todellisen tasa-arvon siemenen sisällään pitämä demokratia alistetaan häikäilemättömän vallankäytön välineeksi. Suomi-neito on jo moneen kertaan myyty, nyt se on pelkkä muulle maailmalle kaupiteltu kiiltokuva, kuviteltu hyvinvointivaltio jossa kaikki laskut maksatetaan heikko-osaisemmilla.

22. marraskuuta 2011

hetki ben furmanin seurassa

saanko puhua suoraan?
mitä tarkoittaisi sanoa ei kehonsa merkeille?
missä on raja sen välillä mikä on minua ja mikä toista?
milloin vastuu laajenee asioihin, jotka ylittävät tavanomaisen rajan?
iskeekö salama ylhäältä alas vai alhaalta ylös?
käytettiinkö vaikuttamisessa sopimattomia keinoja?
kuinka löytää reittinsä tärkeät etapit?

14. marraskuuta 2011

tuuliset metsät

Myytit asuvat kolmen tuulen maassa.

Kivet jauhavat ajatuksista maukasta leipää,
sitä annetaan filosofille evääksi.

Hopeisesta maljasta maistaa mielellään.
Ensin humaltuu, sitten tulee riippuvaiseksi.

Kiiltää lauseen pitkä peitsi, hän rypistää kulmiaan,
katsoo myllyä kuin vertaistaan.
Kuin jokin pyrkisi tyhjään tilaan.

6. marraskuuta 2011

kanaalin vesi seisoo

Kanaalin vesi seisoo, terassi tyhjenee.
Leopardipukuinen nainen kopsuttelee kauas kohti iltaa,
tuoksuineen, haluineen, kaikkineen. Inga kulkee
kukkamekossa, tyttö imee pirtelöä, mies napauttaa savukerasiaa,
          kääntää sivua tuuli kaataa
aurinkovarjon. Inga tahtoo,
Ich liebe dich, was, hyväilee hiuksia, schön, schön
               nauraa.     Hetkeä ennen
kalan perspektiivistä lokkia ei ole olemassa.
Ruoho ilakoi tuulenvireessä, kylpee valossa
                    lupausten ilta.