(a) sinulla on kaksi varjoa

Esikoisen avausraita

puhu tuuleen

Eläessään hän kulki
kuin tuuleen, kuolemassa katosi maailman tuuliin.
Tai ehkä hän oli vain tuulta nopeampi?
Tuulesta temmattu? Minä ajattelen häntä
ja kuvittelen saavani tuulta siipieni alle.
Sellaista se on, tuulta ja tyventä – mutta minä tyynen
makasin ja tuuleen sousin, se oli yhtä huopaamista.
Mistä tuuli puhaltaa, haistatko tuulet? Pane sinäkin

sinulla on kaksi varjoa

Sinulla on kaksi varjoa mutta vain yksi aurinko.
Kauan jatkunut helle tekee eläimet levottomiksi
ja pilvien hermot kutittavat aivoja.
Pöly tuoksuu mielessäsi pitkään.

Sateen jälkeen voi tanssia kallioilla, rakastaa,
tuntea salamat yhä kuin trooppisen laivan, kuin toinen
varjosi keinuisi pois vaikka se on mahdotonta.
Mikään ei ole mahdotonta.

miksi uskot enemmän tähän

Miksi uskot enemmän tähän päivittäiseen vankeuteen
               pakollisten tapahtumien ketjuun
     joka leijuu ja kolisee

eilisestä huomiseen. Ja kuitenkin
olet kuin juuri herännyt kärpänen, syntynyt
     kahden ikkunalasin väliin, yhä uudestaan

               heräät aurinkoiseen kevätpäivään.
Toinen silmä valoon, toinen huoneen viileyteen
     huomaamattomat liikkeet katseen rajoilla

vedät vielä yhden

          Vedät vielä yhden kortin, draama
tarvitsee huipennuksen, sinä täyttymyksen,
     kuin jokainen panos olisi viimeisesi.

               Rullaat panosta
suuremman itseään; kuin jokainen akti
     olisi viimeisesi, jokainen työntö
karkottaisi kuoleman kauemmas.

kului vuosia

Kului vuosia,
vihdoin ymmärsin mitä tilalla tarkoitetaan,
            että jokin hengittää
syvään ja rauhallisesti kuin hirvi lokakuussa.
Hirvi on kotonaan metsässä, yksin ja rakastettu.
Kului vuosia, usein ymmärtää jälkikäteen
miten olisi pitänyt toimia, väärinäkin

järjeltä suuret, mieleltä vähät

Lempeästi avautuu katu iltaa kohti, nuo kuukasvoiset muurahaiset
anturoivat polkuja kammioihinsa, kantavat taakkaa

kuningattaren puolesta, jäntevät pistimet varuillaan
ja laahaa haalareiden yksinäisyys, kaikki yhden

ja yksi yhden puolesta, kuningatar
suuressa armossaan pitää pesää koossa

ja mistäpä unelmoivat tuntosarviset, ehkäpä
muistavat vierailut termiittien baabelissa

tai siintää kuva hänen majesteetistaan?
Häntä ruokitaan, häntä suojellaan