järjeltä suuret, mieleltä vähät

Lempeästi avautuu katu iltaa kohti, nuo kuukasvoiset muurahaiset
anturoivat polkuja kammioihinsa, kantavat taakkaa

kuningattaren puolesta, jäntevät pistimet varuillaan
ja laahaa haalareiden yksinäisyys, kaikki yhden

ja yksi yhden puolesta, kuningatar
suuressa armossaan pitää pesää koossa

ja mistäpä unelmoivat tuntosarviset, ehkäpä
muistavat vierailut termiittien baabelissa

tai siintää kuva hänen majesteetistaan?
Häntä ruokitaan, häntä suojellaan

ja ehkä hermoradat kohtaavat, yhdistyvät ajatukseksi
että millainen on minun ruumiini, mitä mieltäisin

viitan alle, alle kaikkien käytävien, miltä tulee verkoston näyttää
ja tuli mitä tuli, tämän korren minä kannan,

luulen tietäväni mitä tapahtuu, että pesä rakentuu
ja pesää ei saa sohia!

Ja millä sohia, raajat osaavat vain kantaa ja kulkea,
toiset pistää ja repiä, niillä pidetään pesää pystyssä,

pystyssä päin aamua kohti, kohti aherrusta joka on mieli,
kohti mieltä joka on metsää täynnä.