tunnelissa on tunnelmaa
kun karjaa vilahtaa ohi
kissa kehrää aurinko
rinne jugend vaahtera
mikään punareunainen ei pelota
mitään punareunaista ei näy
väärin: elämä ei ole kielen kääreissä
vaan käärimisen odotuksessa
odotuksen puutteessa
puutteen muistoissa
piti kulkea kauas
piti polkea pilvet lakoon
jotta voisi uskoa
kevät, kasvit odottavat
laukausta joku ottaa varaslähdön
mutta se kuuluu pelin luonteeseen
jalo yhteyttäminen alkaa
prosessoi minkä ehdit
tahdit
ovat nämä: juo ja yhdy
juo ja yhdy
tai ehdy!
juuret kantavat puut
latvat suuret surut
a compassionate ear
1 tunti sitten
1 kommentti :
Avatar kirjoitti...
Luin tämän runon kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla tavoitin parhaiten vain rytmin. Se tuntui hyvältä. Ja se, että siinä ennen loppua tapahtui selkeä rytminvaihto, teki siitä kuin musiikkia. Tuli mieleen eräs kansanlaulu ("En voi sua unhoittaa poies...). Siinä rytmi vaihtuu kaksi kertaa, ensimmäinen osa toistuu lopussa. Voi käyttää musiikkitermiä kolmitaitteinen sikermä.
Toisella kertaa lukiessa kiinnitin huomiota ilmaisuun. Se on iskevää ja selkeää, antaa runolle sisältöä ja saa kokonaisuutena lukijan hyvälle mielelle. Siis runo on mielestäni hyvä.
pasanen kirjoitti...
Jees, hyvä. Loppu varsinkin:juuret kantavat puut latvat suuret surut.
(jos nyt jotakin tapani mukaan kritisoisin, niin ilmaisua "elämä ei ole/ elämä on; syyllistyn siihen kyllä itsekin, eipä sillä!)
Kristian kirjoitti...
Pasanen, "totuudet" ja perilyyriset sanat voivat olla hankalia, ensimmäisiä eivät kaikki osta ja jälkimmäisissä on kuluneisuuden leima. Mutta nähdäkseni ne ovat ihan käyttökelpoisia jos saa tuoreen näkökulman/imaisun aikaiseksi.
helanes kirjoitti...
Pääasia ettei joudu diskatuksi.
Lähetä kommentti