Laiva lipuu satamasta, perävalossa voi nähdä
tasaisen pinnan majesteettiset laineet
Tyyni sää, nyt pienikin jättää suuret jäljet
Laiva nykii eteenpäin, hyvästelee poijut, poimi
kirkkaat valot
kaukaisuuteen
katoavat
kun pimeys tulee, se tulee hiipien selän takaa
Tämä on mustaa pimeyttä joka ei tunnista pimeyttä
itsessään, se syö kaiken
mikä liikkuu, se on liittoutunut pimeän veden kanssa
Mutta laivalla on kotkan katse ja kurjen muisti,
halki meren se liitää, piirtää poimut ja siirtää
aukkoja
täyttää
muistiin
Tulee kenties takaisin, jonain päivänä
kun on valoisaa
jos on valoisaa
a compassionate ear
1 tunti sitten
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti