Mestarini, että maalauksen piti olla rehevämpi?
Sade on lakaissut aamun, ajatukset
puhtaaksi. Kulottunut nurmi,
pojat pelaavat vaahteran varjossa. Aleksi, nuorempi
kompuroi nurin ja hekottaa, mutta Niko
jo kymmenvuotias ja taitava, pomputtaa palloa päällään.
Pilvetön sininen matto, tumma hattara pysäköinyt rantaan.
Pallo vierii kohti ja potkaisen takaisin, se kiitää puun taakse
ja moitteista viis, rivit kasvoivat kuin kostea ruoho,
näen miten Puskas kuolettaa raskaan pallon, pinkaisee juoksuun ja keskittää
takatolpalle,
pallo leijuu, mutainen lammikko – tyhjästä
syöksyy Kocsis paikalle, kaaressa kuin jousi
hän puskee maalin, velloo katsomo kiljuva meri! Magyar! Magyar!
Suljen television, ajattelen ettei mikään ole muuttunut.
Mutta todella on! Aika jolloin miehen rinnassa aatteen palo
ja nainen, suuri tuntematon jota valloittaa.
Mitä luulet, kysyn Sarilta, tehtäiskö lapsia?
Ei ikinä, hän nauraa, mutta harjoitella voisi.
Ja äkkiä tiesin: naiselle ei saa vetää rajoja,
hän haluaa tulla kehystetyksi.
Sama alkutalven valo
15 tuntia sitten
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti