puntarissa runolevyjä

Vuosi sitten kuuntelin Ylen kulttuuripeiliä, jossa toimittaja esitteli kolmea runolevyn tehnyttä runoilijaa. Tutkiva journalismi oli jäänyt puolitiehen, koska jutussa annettiin ymmärtää näiden kolmen olevan ainoat lajissaan. Siispä tuon nyt julki tiedossani olevia julkaisuja.

A. W. Yrjänän Lilith on julkaissut hänen kokoelmansa Rota & Arcana tuplalevynä. Saarikoskimaisia, lyhyitä viipaleita on yhteensä 103 kappaletta. Hieman ihmetyttää ettei runoihin ole tehty minkäänlaista äänitaustaa, osaamisesta ei varmaan olisi ollut puutetta. Nyt kokonaisuus jää hieman puuduttavaksi, mitä korostaa äänityksen kaikuefekti: Se tuo mieleen kirkkosaarnan. Ehkäpä levyn on laskettu tekevän kauppansa joka tapauksessa, kirjojen tavoin.

Heli Laaksosen Jänes pussis (Sammakko) on jo hieman elävämpää tavaraa. Studioäänityksissä on käytetty kuvittavia elementtejä, mutta itse runot Laaksonen lausuu korostetun hitaasti, mikä tuntuu jähmettävän elävää kieltä. Livetaltioinneissa rytmi on jo kohdallaan ja myös puhe runojen välillä sekä yleisön reagointi sopivat hyvin runojen murremaailmaan. Kirjallisessa muodossa karsastan Laaksosen runoja, mutta lausuttuna ne heräävät eloon ihan toisella tapaa. Laaksonen on julkaissut myös toisen äänikirjan, Sulavoi (Otava).

Tommy Tabermannin tekstejä on muokattu popmaiseen asuun levyllä MulleKaikkiHetiNyt. Kyse on oikeastaan runollisin sävyin varustetusta, viimeisen päälle tuotetusta popmusiikkilevystä, jossa Tabermannin tekstit pääsevät kirjamuotoa paremmin oikeuksiinsa. Vaikka tyylilajeja levyyn mahtuu, kokonaisuus toimii sangen ehyesti. Kaunis Jokihelmi jää mieleen, samoin päälleliimatusta sarkasmista huolimatta biisi Kiitti vitusti, jota ei voi olla kelaamatta alkuun aina uudestaan. Levyn ansioita ei käy kiistäminen.

Mainittakoon tässä yhteydessä vielä Samae Koskisen Vol 1, vaikka runoista ei olekaan kyse. Valmiisiin sävellyksiin ovat sanoituksia tehneet runoilijoista Sanna Karlström, Saila Susiluoto ja Tomi Kontio, heidän lisäkseen Kauko Röyhkä ja Inka Nousiainen. Beatles-vaikutteinen levy on saanut musiikkipiireissä mukavan vastaanoton.

Savukeitaan julkaisema Runo ja ääni esittelee seitsemän turkulaista runoilijaa. Tommi Parkko, Juha Kulmala, Esa Hirvonen, Tapani Kinnunen, Kari Aartoma, Marjo Isopahkala ja Markus Jääskeläinen esiintyvät kukin vahvuuksillaan. Esiintyjien määrästä huolimatta levyä vaivaa jonkinlainen aneemisuus. Ehkäpä draaman kaarta olisi voinut käyttää runojen sijoittelussa? Vain Kinnusen runoihin on tehty äänitaustaa, mutta lopputulos on paikoin sekava, jopa koominen. Sääli sinänsä, sillä Kinnunen on vakuuttava esiintyjä. Runoilijoista parhaiten jää mieleen Jääskeläinen, jonka käheä ja paljas ääni korreloi itse runojen kanssa. Levyn lopussa esiintyy vielä elisa.kom@jag.väntar kahden runon ja kahden biisin verran. Äänestä päätellen nimen taakse kätkeytyy ainakin Timo Ernamo.

Ehtaa runoa tarjoavat myös J. K. Ihalainen ja Sándor Vály levyllä Laiminlyödyn maailman todistus. Väkevästä taustakompista huolimatta runo säilyy runona, jossa purevat beat, maanisuus ja huumorikin. Kyseiset herrat myös keikkailevat yhdessä. Nuoren Voiman Liiton Unettomat on jo vanha julkaisu ja luulin ettei sitä enää ole saatavilla. Luulin väärin, jos joku siitä kiinnostuu niin kannattaa tiedustella NVL:sta. Samuli Laiho on taikonut levylle mystisen ja eläväisen äänimaailman, jossa runoineen ovat läsnä Juhani Ahvenjärvi, Riina Katajavuori, Jyrki Kiiskinen, Tomi Kontio ja Jukka Koskelainen. Nämä kaksi viimeksi mainittua levyä ovat ehdottomasti parasta mitä runot voivat levyllä tarjota.

Jo manalaan menneistä tarjolla on vielä kaksi levyä. Martti Mäkelä lausuu Pentti Saarikosken tuotantoa vuosilta 1958-1966 äänikirjassa Ääneen (Otava), jossa runot myös tekstinä mukana. Mäkelä on vakuuttava, mutta erityisen hyvin mieleen jää runo Yksitoista kerrosta, jossa Mäkelä ja Pena ovat osin yhtaikaa äänessä. Tunnelma on todella mahtava! Arto Mellerin runoja löytyy levyltä Mau Mau (Johanna Kustannus), joka on käsittääkseni tehty teatteriversioksi. Korjatkaa jos olen väärässä. Jazziksi luokiteltu levy on osin raskas, mutta teatterin lavalla tunnelma olisi varmasti toinen. Johtuneeko puhaltimista vai mistä, mutta levy tuo mieleen Pohjannaulan.

Jos musiikin puolelta ryhtyy etsimään runollisia lyriikoita, listasta tulisi varmaan pitkä. Dave Lindholmin Pieni ja hento ote täytyy kuitenkin mainita ihan erikseen, se on suorastaan pysäyttävän kaunis. Vesa-Matti Loirin Leino-tulkinnat ovat varmasti kaikkien tiedossa, mutta arvaatko kenen lyriikkaa on käytetty seuraavassa Don Huonojen biisissä:


Edit 8.11.09
Löysin hyvin mielenkiintoisen, Eero Koivistoisen jazz- ja progevaikutteisen levyn Valtakunta (1968). Koivistoinen on säveltänyt Pentti Saarikosken, Tuomas Anhavan, Jarkko Laineen, Hannu Mäkelän ja Väinö Kirstinän runoja, laulajina säveltäjän lisäksi Vesa-Matti Loiri, Eero Raittinen, Seija Simola, Maarit Hurmerinta ja Sakari Kuosmanen. Levyn tarkemmat tiedot täällä ja maistiaset tuolla. Levy löytyy joistakin kirjastoista sekä hyvin varustetuista levykaupoista.