Kiertueen toinen viikko alkoi Helsingistä, heti aamusta Kallion ilmaisutaidon lukiosta. Kirjoittajalinjalaisia oli paikalla vähän, mutta he kuuntelivat sitäkin tarkemmin ja esittivät myös aktiivisesti kysymyksiä. Matkaan lähtijöitä oli Johanna Venho, Arja Kuisma, Tomi Kontio, Jouni Inkala ja Tommi Parkko (ja minä itse), mutta kaikki eivät tainneet ehtiä vielä tuolle keikalle. Koulun sapuskat (taas se puhuu ruuasta!) olivat käsittämättömän hyvät, asia joka tuli monta kertaa mieleen muissa kouluvierailuissa ja yleensäkin näinä koulujen kurjistamisaikoina. Odottelimme kahvila Melbassa vielä Tuomo Karhun ja Tapani Kinnusen saapumista Turusta. Viikosta oli odotettavissa huomattavasti rauhallisempi kuin edellisestä. Nappasimme vielä matkan varrelta Tuomas Rounakarin kyytiin ja suuntasimme kohti Jamilahden opistoa Haminaan. Jamilahti on pieni idylli, jota viereinen kerrostalo ikävästi rumentaa. Keikan jälkeen muutamat reippaasta opiskelijajoukosta päättivät lähteä vielä Kotkan keikallekin. Kotkan pääkirjaston auditoriossa ei ollut tungosta, mutta Tuomas syntikoineen nosti tunnelmaa. Paikallinen kirjailijayhdistys tarjosi vielä sapuskat, jonka jälkeen suuntasimme takaisin Jamilahdelle yöpymään.
Tiistai 5.5
Matka kohti Lappeenrantaa ja Lauritsalan lukiota. Liikuntasali on käytössä, mutta tekniikassa jotain ongelmaa. Saamme sen hoidettua, mutta äänitausta jää edelleen kaikumaan. Oppilaat tuntuvat jännittävän kuvausryhmää jonkun verran, runoilijat ovat heihin jo tottuneet. Juolahtipa jollekulle mieleen pyytää palautetta tilaisuudesta (tarkoitettiin lähinnä opettajia..) ja sellaista sitten myöhemmin postissa saatiinkin, tosin oppilailta. Varsinkin Tapanin esiintyminen herätti tuntemuksia puolesta ja vastaan ja taisipa siellä olla hieman katkeruuttakin, koska oppilailta oli kielletty joulujuhlanäytös mauttomuuteen ja pervouteen vedoten. Lauritsalasta jatkamme Ruokolahdelle, Jaakkiman kristilliseen opistoon. Upean auditorion ja äänentoiston myötä keikasta tulee hieno. Alkuillasta esiinnymme vielä Imatran kulttuurikeskuksen vähälukuiselle joukolle ja suunnistamme sieltä läheiseen Masan saluunaan esiintymään. Sinnekään ei ole ennakkorummutus ehtinyt, joten paikalla ovat lähinnä kanta-asiakkaat. Tapahtumasta tulee kuitenkin hieno, sillä ravintoloitsija tarjoaa keikkakaljat ja yleisö ottaa esiintyjät ennakkoluulottomasti vastaan, suosikeiksi nousevat Arja ja Johanna. Esiintymässä piipahtaa myös Joonas Pörsti liittyäkseen myöhemmin kiertueen matkaan. Kun Tuomokin tuoppeineen saadaan raahattua mukaan, vetäydymme Jamilahdelle yöpuulle.
Keskiviikko 6.5
Nokka kohti ST. Micheliä, jossa jakaudumme kahteen eri lukioon. Tuomas pääsee jälleen flyygelin kimppuun ja uskomatonta kyllä, lukiolaistytöt pyytävät nimmareitamme kiertuevihkosen sivuille. Iltapäivällä esiinnymme Suomen Nuoriso-opistolla, jossa myös yövymme. Ehdimme vielä lounaalle, eikä suotta, niin maukasta kukkakaalikeittoa en ole sen koommin maistanut. Hieno esiintymistila on rempattu vanhaan navettaan. Alan itsekin saada punaisesta langasta kiinni ja löytää oman tapani esiintyä. Illalla esiinnymme ravintola King Creolessa, jonne saamme täydennystä Liisa Immosesta. Runoilijoiden lämmiteltyä esiintymään saapuu Piirpauke ja erikoisnumerona saamme kuulla Tuomaksen sähköviulua bändin kanssa. Väkeä joudutaan roudaamaan edestakaisin, koska sirkuksen jättävät illan ja aamun aikana niin Tuomo (hetkeksi), Tomi, Arja, Tuomas kuin Tommikin.
Koska Savonlinna on jäänyt ohjelmistosta pois, meno on kiireetöntä Kiteen suuntaan. Ehdimme vierailla Annikki ja Kyösti Partasen (Martvan touhuvastaavat) kotona, jossa vastaanotto on mitä lämpimin ja pääsemmepä nauttimaan erikoisherkuistakin. Vierailu on siksikin tärkeä, että saamme oppaat todella korvessa sijaitsevaan Potoskawaaran rantapirttiin, vanhaan maamiestaloon. Jälleen yksi idylli, järven rannalla keväisessä Suomen luonnossa. Täällä vietetään myöhemmin kesällä Annikin ja Kyöstin häiden jatkot. Yllättäin löydän yleisön joukosta taas sukulaisia ja plärään paniikissa tekstinippua ohjelmiston vaihtamiseksi. Yleisössä taitaa olla koko Martva paikalla enkä malta olla lukematta runoa jossa seikkailevat muutamat martvalaiset. Keikan jälkeen on jo kiire Joensuuhun, sillä tilaisuus ravintola Wanhassa Jokelassa alkaisi mitä pikimmiten. Wanhassa Jokelassa - joka muistuttaa paljon ravintola Oivaa - on tupa täynnä ja keikasta tulee yksi kaksiviikkoisen kiertueen hienoimmista. Rundille on mukaan liittynyt Olli Heikkonen ja yhteistyökumppani UKRI:sta esiintyvät ainakin Tapani Tavi ja Jouko Puhakka. Illan päättää 80-luvun Se-yhtyeestä tuttu Yari, jonka kanssa minulla on kunnia heittää pari runoa. Yari on hyvin messissä ja kitarasta irtoaa mm. Muddy Waters-henkistä kamaa. Ilta jatkuu vielä toisaalla ja osa eksyy vielä jälleen samalle paikkakunnalle sattuneen Piirpaukkeen keikalle läheiselle klubille, jossa meno on hurjaa niin lavalla kuin tanssilattiallakin. Useimmat runoilijat löytävät vielä tiensä Hotelli Jokelan lakanoille.
Perjantai 8.5
Vaikea lähtö pitkän illan jälkeen, vaikka matka Lieksaan ei olekaan ylivoimaisen pitkä. Klo 12 pysähdymme jylhässä maisemassa tien reunaan ja juomme kuohuviiniä: Tommi ja Elo Viiding menevät samoilla kellonlyömillä Helsingissä naimisiin. Lieksan kirjastossa on jokunen kuuntelemassa esiintymistämme, toki iltapäivällä harvemmat työssäkäyvät ehtivät moisiin rientoihin. Paikallinen ystävällisyys on ylitsevuotavaa ja juttu miltei loputonta. Jatkamme matkaa toiseen Pielisen helmeen, Nurmekseen. Kulttuurikeskus löytyy pienen pääkadun varrelta mäen päältä ja asetumme isokokoiseen auditorioon, jossa on iso esiintymislava. Liekö vika perjantaissa vai kaupungin pienuudessa, mutta yleisöä ei ole kuin yhden käden sormilla laskettavissa. Absurdi tilanne saa väsyneet runoilijat outoon tilanteeseen, yksi esiintyjistä saa lavalla hervottoman naurukohtauksen, josta ei meinaa tulla loppua. Keikka vedetään kuitenkin kunnialla läpi, jonka jälkeen suuntaamme kulttuuri/nuorisotoimen varaamaan majapaikkaan, leirikeskus jossain teillä tiettymättömillä. Sauna tulee enemmän kuin tarpeeseen.
Lauantai 9.5
Seuraava siivu Kajaaniin. Perillä puolilta päivin emme ole löytää maakuntakirjastoa, sillä Kajaani osoittautuu luultua suuremmaksi paikaksi eikä Tuomo ole neuvomassa vaan löydämme hänet ex-kotikaupungistaan kirjaston liepeiltä. Kirjaston auditoriossa on väkeä vähän, mutta tilaisuus menee rennosti. Kajaanista on pitkä matka Kuopioon ja matkaa kevennetään mm. ketjurunoilla, paperi taitetaan nii että vain edellinen säe näkyy. Missähän mahtavat olla nuokin tuotokset? Kuopiossa joudumme taas etsiskelemään oikeaa paikkaa ja savolainen kierous tuntuu asustavan neuvojissamme. Lopulta löydämme perille VP-valokuvauskeskukseen (galleria) huomataksemme olleemme jo alunperin miltei vierellä. Runoilijat Jouni Tossavainen ja Jukka Kauppinen toivottavat meidät tervetulleeksi menneitä vuosikymmeniä ja -sataa huokuvaan puutaloon ja Joonas on jälleen liittynyt seurueeseen. Tunnelma on täälläkin yksi kiertueen parhaimmista, jotenkin harras, yleisöstä kaikki eivät edes mahdu istumaan. Kuopion yöelämä houkuttaisi monia, mutta kun vaihtoehtona on kotimatka omalla kustannuksella, sitkeimmätkin taipuvat. Jatkamme vielä yömyöhäisellä Heinävedelle, Valamon luostariin. Kun majapaikat vaikeuksien kautta löytyvät, uni ei tahdo tulla runoilijoiden silmiin. Puheet kääntyvät luontevasti hengellisiin asioihin, joista löytyikin monelta läsnäolleelta asiantuntemusta ja lopuilta ainakin mutu-tietoa.
Aamulla karistetaan eilisen pölyt spartalaisessa suihkussa ja suunnataan aamiaiselle sekä tutustutaan upeaan luostarimiljööseen. Oppaamme Dimitri Tolonen, nuori luostariin vetäytynyt kirjoittaja kertoo ettei luostarin viiniä myydä sunnuntaisin, toiveikkaista huhuista huolimatta. Ehdimme vielä vaeltaa Pentti Saarikosken haudalle, joka on miltei metsässä. Joku tarjoaa Penalle ripauksen Koskenkorvaa ja äkkiä siellä jokin koppakuoriainen saakin liikettä jalkoihinsa. Sitten on vielä äitienpäivämatinean vuoro. Arkkimandriitta Sergei ja muut pappismunkit osoittautuvat leppoisiksi ja itse tilaisuus sujuu rennon hartauden vallitessa. Varsinkin Jounin hengellisyyttä hengittävät ja Ollin Siperia-aiheiset runot istuvat tilaisuuteen hienosti ja melko tarkkaan muutkin siistivät repertuaariaan. Tilaisuuden yllättäjä on Dimitri, jonka runot tuntuvat kypsiltä ja valmiilta, huumoriakaan unohtamatta. Mitä mahtaa Dimitri tehdä nykyään? Haikeuden vallitessa volkkari suunntataan kohti etelää. Ajamme Kouvolan rautatieaseman kautta, koskapa Joonas suuntaa vielä Lappeenrantaan. Se koituu meidän kaikkien onneksi: Juuri asemalle alaspäin viettävän kadun varrella volkkari tekee tiltin. Saamme sen valutettua pysäköintialueelle ja ehdimme vielä hyvin junaan. Jälkikäteen käy ilmi, että auton nokka-akseli on katkennut runoilijoiden kaksiviikkoisessa käsittelyssä. Tai ehkä vuokra-auton säännöllinen huoltaminen oli jäänyt retuperälle?
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti