ylös alas, ylös alas

     Ylös alas, ylös alas, reelinki ohi viimeisen saaren.
Vasta merellä tiedät mitä tuuli on, se tanssittaa
          tukkaa ja takkeja, 20 m/s ankaraa tanssia allegro molto.
               mare nostrum, kapteeni hymyilee, mönstraus kävi hyvin
                    Merta täytyy katsoa silmästä silmään,
     meri on todellinen äiti. Kun tyrskyt vyöryvät,
kun vaahtopäät raivoavat (kuin loputonta rakastelua)
seilimaakari tänne, liikki repeilee, mesaani paukkuu, prassiin kiinni hoi!
          - Ja hän, joka päättää elävistä ja kuolleista
tähtää armonsa sinne tänne hylyn ympärille,
     noukkii yhden kerrallaan, harmaakasvoiset
               patsaat liukuvat hihnaa pitkin syvyyksiin.
Tai ehkä näin väärin, ehkä kaikki oli ylösalaisin, ehkä
          ne olivat tikapuut hohtavine hallelujaa-ruumiineen?
jungmanni raakoihin, skuutti tiukkaan, kossi pois jaloista!
Tuuli on purjeenkokoinen pastilli, kurkun
          se raikastaa ja pakkaa keuhkot täyteen
tahdot tai et. Hengitä hyistä sohjoa,
     saakoon meri takaisin meren antimet,
                    meri joka kerran meidät yhdisti.
     Tähän maisemaan haluaisit piirtyä, siirtymällä
maistaisit suolan, antaa tuulen kulkea lävitse, olla yhtä
          i dag habe ich nicht zu dich denken. blåsten ei ollut.
               suotuisat, suunta till visby, kungen förstår nog.
          läpi tulimetsän ja tahtomeren, nähdä jumala
jonka ihminen loi omaksi kuvakseen. Mutta kuolleet,
               heillä ei ole kiirettä, kalat näykkivät heidän silmiään,
     heidän olemassaolonsa on yhtä todellista
kuin heidän elämänsä, horjuu hamina, rattaiden harras kolina,
                    hevosten hirnunta, aikojen nopeat askelet.

Kerberos 2/2002