kului vuosia

Kului vuosia,
vihdoin ymmärsin mitä tilalla tarkoitetaan,
            että jokin hengittää
syvään ja rauhallisesti kuin hirvi lokakuussa.
Hirvi on kotonaan metsässä, yksin ja rakastettu.
Kului vuosia, usein ymmärtää jälkikäteen
miten olisi pitänyt toimia, väärinäkin

järjeltä suuret, mieleltä vähät

Lempeästi avautuu katu iltaa kohti, nuo kuukasvoiset muurahaiset
anturoivat polkuja kammioihinsa, kantavat taakkaa

kuningattaren puolesta, jäntevät pistimet varuillaan
ja laahaa haalareiden yksinäisyys, kaikki yhden

ja yksi yhden puolesta, kuningatar
suuressa armossaan pitää pesää koossa

ja mistäpä unelmoivat tuntosarviset, ehkäpä
muistavat vierailut termiittien baabelissa

tai siintää kuva hänen majesteetistaan?
Häntä ruokitaan, häntä suojellaan

ehkei niitä öitä todella

Ehkei niitä öitä todella ollut, aukikerityt
loivat päivät. Selkä tukkia vasten, varpaat viileässä hiekassa
ja päät kai helteestä raskahtaneet. Nuotio ja perkeet,
tupakantumpit, on leiskuttava ja sädehdittävä, kerran elämässä!
Pidän myöhäisistä asioista: jälkilöylyt aamuyöllä, kylmää kahvia,
oranssi hiillos. Aamun tulimeri, iho polttaa ihoa.
Öitä ei todella ole, sitä vain vaeltaa pimeässä. Sinä syksynä pitkät
tetrikset ja miinojen väistelyä väsyneenä, väsyneenä särkyneet lasit.
Ehkä on totta etten rakastanut täällä tarpeeksi. Ehkä on totta
että on vain yksi totuus, jokaiselle omansa. Ja että kieltää kuoleman,
se tuo kuoleman lähemmäs.

Niin vähän eroamme 2001