sanat soivat räikeästi

Sanat soivat räikeästi ja raakkuen, ei, sanomisen tapa
ja kukapa täällä kasvot peruslukemilla
liihottaisi, paitsi nenäapina: se ui ja märehtii tyynesti.
Mutta hyväili meitä aamun letkeys, toivossa nouseva päivä!
Katson kuvaa, sinä seisot rannalla hiukset hulmuten pitkä takki ylläsi,
jotain joulu-maaliskuun väliltä, kaislat huojuvat, vesi vapaana.
Kenties vaellat rehevöityneen järvesi rannalla
jonne kaipaan minäkin. Sekö sinua naurattaisi
ettei nenäapinan nenässä ole juurta, se voi kasvaa
ja roikkua niin että vanhemmiten sitä joutuu
syödessä kannattamaan toisella kädellä. Kuitenkin
oli väärin pitää itsestäänselvää, oli selvää
pitää vääryyttä itsellä. Viidakossa viidakon lait, että aika olisi tila
joka on täytettävä. Ei ole niin suurta astiaa.