Kirje rutistetaan molemmin käsin, pieni tauko
ja pallo lentää roskakoriin.
Kohta se haetaan ja avataan hetkeksi.
Tulitikku raapaistaan. Liekki on kaunis
ja nopea.
Tämä kaikki tapahtuu hyvin hyvin hitaasti
sillä kirje olen minä.
Samaan aikaan toinen kirje
repii ja täyttää vatsani,
se kasvaa ja tahtoo ulos.
Voiko elämästä sanoa, ohimenevä?
Yhtä kaikki – sain kerran tuntea
käsien kosketuksen.
Taite 1/2005
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti