koneen luomaa

sateesta on vaikea puhua

Sateesta on vaikea puhua.
Kadotan usein sateenvarjoni, metroon tai kirjastoon.
Tahtoisin hengittää raikkaammin, kirkkaammin,
                    käydä tuulta päin ja kastua.
Näen ihmisten kävelevän Skotlannin nummilla,
tuuli tuivertaa heidän hiuksiaan, viimaiset kasvot,
villapaidat, he tuntuvat kuuluvan maisemaan.

onni

Loppujen lopuksi kaikki riippuu aineenvaihdunnasta. Iho kukkii vanhemmiten ja jotkut pysyvät hoikkina vaikka syövät kuin hevoset. Hampaita en tosin ole tutkinut, tietänette lahjahevoset. Vetoa en löisi mutta pari satasta hyväntekijän kouraan ehkä ja voisin saada oikeuden tavaran palauttamiseen seitsemän päivän kuluessa. Köyhän tavara onkin yhteistä eikä siitä ei pidä olla turhan tarkka. Niin sanoi vaimoni, joka ei ole enää köyhä eikä myöskään vaimoni. Hän hymyilee nätisti ja lie läpeensä tyytyväinen. Suunnittelin hautakiveä: lepää rauhassa rakas, en kaipaa sua takas. Ja onhan hevonen paljon mutkattomampi kuin vaimo, ratsastaa voi milloin haluaa ja lopulta siitä saa meetwurstia. Naisessa rasva kyllä riittäisi, mutta liha- ja suolapitoisuus ei. Ja mitäpä vastaisin uteluihin uuden herkun salaisesta reseptistä.

s 1

loissijainen

kehtolause

hesseisti

jakkulataamo

aattosäteily

setälamautin

kulukautiset