15. maaliskuuta 2013

niin, en minä ole ollut poissa

VII

niin, en minä ole ollut poissa, menin maan alle,                    tutkin etukäteen paikkoja valmiiksi                    koska kutina syntyy aivoissa                    eikä raapiminen ei tuo helpotusta,
                    sillä muisti on eräänlainen käymälä                    palaamme sinne aika ajoin tahdosta riippumatta                    kun tahtominen muuttuu sössimiseksi, pyrin sisään aukossa olevasta aukosta,                    löytääkseni lisää aukkoja:                    ensin meni jalat sitten pää,                    riittävätkö rahkeet?                    avainpiirteet joilla etsiä:                    punertava hohde, sellainen lämpöä johtava                    mitenkä
voin hoitaa lämmittämisen sillä aikaa?                    tämä oli niitä pitkiä iltoja jolloin ei ollut varma                    katsoiko jalkapalloa                    vai hidasta itsemurhaa,                    asiat joita olen kevyesti salaisiin kansioihini vuodattanut                    ne eivät ole diskurssin mukaisia lausumia,                    eivätkä kokemuksemme todellisuudesta                    vaan sanoin että ne kirjat mitä minä olisin kirjoittanut
                    on jo kirjoitettu                    tulin päätepisteeseen                    tulin siihen tulokseen että maanalainen elämä on rikasta ja monipuolista

1 kommentti :

Nimetön kirjoitti...

väkevää

t. aura