Varikset räksyttää, siivekkäät rakit, silti
kyseessä ei ole koiramainen juttu.
Tämä on metafysiikkaa, tämä tutkii väsymystä
väsymyksen jälkeen. Kamelit rutistuvat neulansilmässä
mutta rotat ovat liukkaampia totuuksia.
Niitä pitää kantaa kuin soihtua, se on jumalan tahto.
Korva kuulee, se on korvan tehtävä, jos karva värähtää.
Kädet puhuu käsien kieltä, silmät valehtelee.
Tunne ilmaisee, että kuvat ovat meidän.
Sama alkutalven valo
14 tuntia sitten
1 kommentti :
Hihat kirjoitti...
Taitava runo. Joskin viimeinen rivi meni "yli hilseen".
Kristian kirjoitti...
Tattista. Monille menee yli ymmärryksen runo kokonaisuudessaan, kiva näinkin päin.
Lähetä kommentti