Lähdimme sunnuntaina iltapäivällä ajamaan Turkua kohti, Tommi Parkko, Miira Sippola, Tuomas Rounakari ja minä. Turussa jo odotteli jännittynyt ja odotusta täynnä oleva ryhmä, Seppo Lahtinen, Mika Terho, Kari Aartoma ja Esa Hirvonen. Nokka kohti Poria, josta noukkisimme vielä Jukka Hannulan kyytiin. Ilman kommelluksia ei tämä reissu ala, sillä etsimme Jukkaa toista tuntia Porin linja-autoasemalla. Lopulta käy ilmi, että hän oli koko ajan aseman toisella puolella. Jatkamme suoraan kohti Oriveden opistoa, jossa yöpyisimme ja esiintyisimme heti aamusta. Yövyn Mikan kanssa samassa huoneessa. Hän on nostalgisissa tunnelmissa, koska oli vuosia aiemmin opiskellut Orivedellä. Samalla kyselen neuvoja runojeni editoinnissa. Imperatiivissa olevasta runostani poistuukin muutamia säkeitä.
Maanantai 27.4
Runsaasta runoilijajoukosta ja tiukasta aikataulusta johtuen kaikki eivät esiinny. Auditoriossa on kohtuullinen määrä opiskelijoita. Muistiini on syöpynyt toimittaja-valokuvaajaksi matkaan laittautuneen Esan ensiesiintyminen runoineen. Palindromejaan jo aiemmin esittänyt Esa jännittää (omien sanojensa mukaan) niin kovasti, että hän lukee runonsa selin yleisöön. Lounaalla Tommi tunnustaa laitostuvansa jo yhdessä päivässä, seikka jonka kahden viikon aikana tunnustaa useampikin. Kiireellä hyppäämme volkkariin ja huristamme Jämsään, jossa esiintyminen on paikallisessa kirjastossa, joka sivumennen sanoen on hieman piilossa. Yleisöä on kourallinen ja itse ainakin jännitän kovasti, sillä paikalle on saapunut myös muutama sukulainen. Jämsästä ei olekaan enää pitkälti Jyväskylään, jossa päivän päätapahtuma on hivenen ränsistyneessä, mutta idyllisessä Kirjailijatalossa. Aikaa on reilusti, joten runoilijat katoavat kuka minnekin, joku kaljalle ja joku syömään. Ehdimme myös ihastella Jyväskylän tyylikästä pääkirjastoa. Paikalle on saapunut myös Ylen toimitus, joka haastattelee ennen tilaisuutta kolmea kiertolaista Valopilkkuun. Yleisöä valuu paikalle mukavasti, tunnelma on tiivis ja intiimi. On suorastaan hätkähdyttävää kokea millä intensiteetillä he ottavat esiintyjät vastaan, korvat ja silmät tarkkana. Tilaisuuden jälkeen osa ryhmästä ehtii karata läheiseen kuppilaan, josta heidät on erikseen käytävä noukkimassa, sillä show jatkuu ja on ehdittävä vielä yöksi Konnevedelle, jossa meidät majoitetaan erään kuvataiteilijan ateljeekotiin. Pimeässä korvessa löydämme kuin löydämmekin perille.
Tiistai 28.4
Aamu on ankea, sillä yöunet jäävät lyhyiksi makuupusseissa lattialla ja herätys on aikainen, lisäksi matka Ouluun on pitkä. Moni nuokkuukin ensimmäiset tunnit, mutta pikkuhiljaa tunnelma taas kohoaa Oulua lähestyttäessä ja kansa vaatii Kauko Röyhkän Paska kaupunki-biisiä yhä uudestaan. Ujoudesta ole tietoakaan, sillä kertosäe kaikuu koko joukon voimalla. Puolilta päivin jalkaudumme paikalliseen lukioon eikä vastaanottajia näy mailla halmeilla. Oppitunnit lienevät kesken. Mutta kun Seppo testailee äänentoistolaitteita, alkaa hätääntyneitä kansankynttilöitä kiiruhtaa paikalle. Nälkäiset runoilijat ehtivät vielä kouluruuan kimppuun ennen esiintymistään. Juhlasalin edessä on oikein puhujankoroke, mikä tuntuukin asialliselta sillä miltei koko sali on täynnä. Elekieli paljastaa, että yleisö kuuntelee tarkkaavaisesti. Itse saan kollegalta palautetta, että esiintymisessäni on hieman saarnaava sävy. Asian ehti onneksi korjaamaan monta kertaa. Iltaesiintyminen on ravintola Sokeri-Jussissa, mutta sitä ennen käymme tsekkaamassa yöpymistilat eli Lukukeskuksen toimiston. Sokeri-Jussi on kahvilamainen puurakennus kahdessa kerroksessa. Siellä esiintyvät kiertuelaisten lisäksi paikalliset runoilijat Miia Paani ja Juhani Kellosalo. Yöelämäänkin runoilijat ehtivät. Itse kävelen vaistonvaraisesti majapaikkaa kohti ja ihailen yöllistä Oulujokea teollisuuskombinaation ollessa taustalla. Kaunista silti. Majapaikassa tulee vielä extrahämminkiä, kun ilmenee epäselvyyksiä avaimen paikasta. Kaikki pääsevät kuitenkin yöpuulle.
Keskiviikko 29.4
Tässä vaiheessa on todettava, että sään jumalat ovat käsittämättömän suosiollisia. Huhtikuun 20 asteen lämpöaalto on seurannut etelästä aina Ouluun saakka ja tuntuu vain jatkuvan. On jälleen pitkä siivu ajettavana, sillä seuraavaksi suuntaamme kohti Seinäjokea ja Suomen (silloiseen) suurimpaan, 800 oppilaan lukioon. Ruokailun ja opettajahuoneen kahvittelun jälkeen suuntaamme liikunta/juhlasaliin, joka on täynnänsä tuoleja. Koko koulua tilaisuus ei sentään kiinnosta, mutta muutama sata silmäparia kuitenkin tulee seuraamaan esitystä. Muusikkomme Tuomaksen intuitio ei petä tälläkään kertaa: Jukan kertova runo saa taustakseen bossanovaa ja uskokaa tai älkää, se toimii kuin junan vessa. Kiertueen tähdeksi hivuttautuneen Esan rinnalle nousee spontaanisti koko runoilijajoukko ja palindromikuoro vetäisee Esan Vanhat herrat: Nää sisällä yö Leena/pikku pili ines on/no, seniilipukki panee löysällä sisään. Sitten koukkaamme Lapualle ja ihastelemme vanhan Patruunatehtaan tiloihin entisöityä kulttuurikeskusta. Rahasta ei tunnu olevan puutetta, koskapa tiloista löytyy aito flyygeli, josta Tuomas on innoissaan. Ehdimmepä vierailla myös Miiran vanhempien kotona ennen siirtymistä takaisin Seinäjoelle ja Pohjan nuorisotaloon. Karismaattisella radioäänellä varustetulla runoilijalla hirttää lavalla hihna kiinni, mutta puolen tunnin setin jälkeen lavalle ehtii vielä muitakin. Esa polttaa filmiä surutta. Pienehkö yleisö on nuorta ja punkkareita myöten he tuntuvat viihtyvän, myös illan jatkoilla.
Torstai 30.4
Kauniit päivät jatkuvat kun saavumme Räisälän kansanopistoon. Paikka on melko pieni eikä opiskelijoitakaan ole paljoa. Ruokailun ja esiintymisen jälkeen suunistamme Poriin, johon ehdimme tutustua muutaman tunnin. Katsomme pubin telkkarista Valopilkun ja tunnelma on korkealla viisiminuuttisen mediapätkän johdosta, ehkä myös vapunaaton vuoksi. Illan esiintyminen on Porin taidemuseossa, jonne Juhani Tikkanen on onnistunut järjestämään keikan. Kiertueen tähänastisista paikoista upein foorumi. Takahuoneessa on pientä iltapalaa ja pientä riehakkuutta on havaittavissa. Porin keskustan vappuhumun ihmettelyn ja grillikioskin jälkeen matkaamme yöksi Räisälään. Jotkut jatkavat vielä iltaa lähistöllä olevassa miltei autiotalossa, jossa eräs opiskelijoista taitaa olla vuokralla.
Tämä oli niitä hankalimpia päiviä järjestää esiintymisiä, mutta onnistuipa sekin. Ainakin osittain. Rantauduimme aamupäivällä hotelli Rosendahliin, jossa ruhtinaallinen esiintymispalkkiomme oli vappulounas. Vasikanleike maistuikin runoilijoille mainiosti ja kahvittelun aikaan seuraamme ilmestyi myös Juhani Ahvenjärvi. Esiintymiset aloitettiin ja paikalle oli kiireesti ehtinyt myös Tapani Kinnunen paikkaamaan poistuvaa Seppoa. Tapani veti shownsa viimeisen päälle paidatta ja lattialle selälleen kaatuen. Hiukan yli puolenvälin jälkeen ravintolapäällikkö tuli ilmoittamaan, että tilaisuus loppuu nyt tähän, juuri kun olin mikin varressa aloittamassa omaa osuuttani. Tyrmistys keskuudessamme oli melkoinen. Kaiketi eräs eversti oli kovasti häiriintynyt joidenkin runoilijoidemme maailmankuvasta. No, tilaisuus ei kuitenkaan loppunut siihen. Käytyämme valmiiksi pakkaamassa roinat autoon, esittivät Tuomas ja Esa lähtömme kunniaksi pienen performanssin. Tuomas soitti pianolla ja lauloi rienaavalla tavalla erään pitkän virren, Esa oli polvillaan pianoa vasten rukousasennossa. Ravintolapäällikkö onnistui vaivoin kätkemään tunteensa raivosta kihistessään. Ilmoitin hänelle, että virressä on niin ja niin monta säkeistöä ja mitä ilmeisemmin saamme kuulla sen kokonaan. Tällä välin Radioäänemme oli päättänyt tyhjentää koko Absolut-pullon ja kiertue päättyi hänen osaltaan putkaan. Muut riensivät vielä Rajaportin saunalle lausuntaesityksiinsä. Runoja kuultiin perinteisessä paikassa siis itse saunassa, mutta enimmäkseen pihatiloissa. Siellä kuultiin (ja nähtiin) mm. Vanhat herrat-palindromista alastonversio ja yleisöstä ainakin muutamalla naispuolisella oli hauskaa. Taisipa siellä olla itse Tampereen kirjastonjohtajakin. No, löylyt oli hyvät ja illaksi löytyi vielä kotimajoitustakin.
Lauantai 2.5
Tampereelta ajoimme Lahteen ja Heikki Saureen pitämään kirjakauppa Axis Mundiin. Yleisöä oli sen verran mitä pieniin tiloihin mahtui. Eräs vanhempi rouvashenkilö tosin poistui kesken kaiken todetessaan "ettei tällainen teekkarihuumori ole minua varten". Lahdesta kaasuttelimme vielä illaksi Karkkilaan Aki Kaurismäen omistamaan ravintola Oivaan. Tyylikäs paikka maaseudun rauhassa, sisustus kuin suoraan Akin elokuvista. Iltaa emännöi runoilija Mari Velin. Eräs paikallinen runoilija esiintyi myös (en muista nimeä) ja Helsingistä joukkoa saapui vahvistamaan vielä Riitta Poteri. Ilta oli ehdottomasti viikon tasapainoisin ja hyvätunnelmaisin, asiaan vaikutti myös Tuomaksen ilmiömäinen kyky loihtia syntetisaattorillaan kullekin esiintyjälle sopiva äänimaisema. Illan kruunasi Tommin runot Tuomaksen viululla säestettynä. Hienosta illasta huolimatta runoilijat pakattiin lopulta autoon ja kuskattiin Turkuun ja loput Helsinkiin.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti