Kauhot kämmenen verran pimeyttä, siihen tottuu.
Torni on kaadettu, ratsu juostu näännyksiin.
Sytyttämättömät kynttilät leijuvat hohtaen vastaan.
Seison kynnyksellä, kuulen kahden kellon raksuttavan.
Valoon pakotetut ruumiit haluavat puhua kanssani.
Nauru vaeltaa seinillä omaa aikaansa etsien.
Lattian shakkiruudut kapenevat pianon koskettimiksi
ja tanssit kaukaisen melodian kevyesti kuin baletissa.
Metsä vajoaa ja varjot liikkuvat nopeasti.
Taite 1/2005
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti