25. kesäkuuta 2011

suomenlinna

Heinäkuun aamu, taivas tyhjä mistään, muurilla käy
henkäys kuin lohdullinen sävel

uurnassa, syys kaivertuu korvista sisään, naula läpi pään.
Tuulella aaltojen puheet ja lokit, nuo sulavasta vahasta

tietämättömät, seuraavat saaren kuohuvaa vanaa, lentävä jäteauto
ei piittaa omista jätteistään.
Tulen tänne uudestaan ja uudestaan. Kalliogrilli hehkuu

sen uurteiset posket täyttyy ihmisvartaista, yhä varhaista,
kylkeä käännetään rasva kiiltää:
ehkä porkkana päivässä pitää melanooman loitolla.

Se mikä oli välitöntä on nyt välttämätöntä.
Suojaisessa kolossa pari soutaa ja huopaa

soutaa ja huopaa,
rapsutan koiraa, rampa hakattu noutaja on itse lempeyden perikuva
sen silmissä loistaa suuri salaisuus

jonka piirrän iholleni, ihmetys kourassani
sukellan mereen, voimakkain vedoin

kauhon syvemmälle kuin jotain hakeakseni, jotain kadottaneena.
Äkkiä

minut pysäyttää kylmä halvauttava virtaus, kuin isku palleaan.
Kauhistun, en kylmyyttä tai että virtaus veisi minut mennessään

vaan sitä että se muistuttaa minua itsestäni, tuntemattomasta.
Loiskin rantaan ja hoipun peitteelle, lokit kirkuvat ääneti.

Tahdon kuulla perhosen huudon äärettömyydessä.

2 kommenttia :

Kristian kirjoitti...

MARJAISA kirjoitti...

Saatan joskus huutakiin. Vaikka äärettömyyden täyttää vain itse täydellinen. t: Sinisiipi

Aura Kanerva kirjoitti...

Aloitus on upea, samoin keskikohdan henkäys: tulen tänne uudestaan ja uudestaan.

Mutta lopussa ajaudutaan mystiseen kliseehöttöön, perhonen on karmea. Saanko pyytää, että pysyttäisiin vain Suomenlinnan raukeassa maisemassa? kauhon syvemmälle kuin jotain hakeakseni, jotain kadottaneena. <- se voisi loppua vähän tylysti ihan vaikka tähän.

Sitten nuo sanaleikit, soutamiset ja huopaamiset sekä porkkana päivässä-jutut ovat kyllä sun tyyliisi liimautuneita, mutta kun mun mielestä ne ei oikein sano mitään. Onhan se nyt ihan ilmiselvää, että parisuhteissa soudetaan ja huovataan, ja vielä ilmiselvämpää että runoilija käyttää sen merellisessä näkymässään hyödyksi. :)

Kristian kirjoitti...

Aura, ihan noin radikaalisti en ole valmis lyhentämään, tuo virtaus on kuitenkin oleellinen juttu tässä. Perhosta en pysty (tai en halua, julkisesti) perustelemaan, vasta jälkikäteen huomasin itsekin mistä se on pompannut. Ymmärrän kyllä ärtymyksen abstraktin ja irrallisen edessä, mutta kliseemäisyyttä en allekirjoita. Nuo muut, ovat rikkomassa liian harmonisen kuvan pintaa, lopputuloksesta voi olla eri mieltä, ok, porkkana saattaa kyllä lähteä. Mutta kiva että löytyy slmää/korvaa/mieltä kutkuttavia kohtia :)
Missään ei muuten puhuta parisuhteesta...

Kristian kirjoitti...

Haltija kirjoitti...

Mielenkiintoinen, vaikuttava runo. Luin monta kertaa ja minusta hieno kokonaisuus.