22. lokakuuta 2013

kun aallot hioivat toisiaan

kun aallot hioivat toisiaan sileiksi pehmeiksi
kun aallot tekivät kaikkensa pitääkseen rajan

siellä keinui sinun alkava sinun tietävä sinä
se joka tietää enemmän kuin sinun alkava

sillä matkaa ei huomaa ajattomassa meressä
joka rakastaa sinut pehmeäksi tajuttomaksi

ja vapaus on tietämättömyyttä aaltojen tiestä
vapaus on vajota pohjaan kunnes toisinto

kunnes toisinto tekee sinusta kevyen lennon
ikään kuin hengität veden omaa kuten halukas

kuten voimansa löytänyt ääni aaltojen puheessa
jota vihdoin ymmärrät joka kumisee sinusta itsestäsi

4 kommenttia :

Satu Kaikkonen kirjoitti...

Pidän sinun tavastasi kirjoittaa.
Se jättää tilaa ajatella.

Kristian kirjoitti...

Kiitos Satu, mukava kuulla. Melkoinen saavutus runoudelta jossa ei itsessään ole ajattelua...

Liisu kirjoitti...

Kuin musiikkia tuo runosi!

Kristian kirjoitti...

kts & kmrrs :)