kun aallot hioivat toisiaan sileiksi pehmeiksi
kun aallot tekivät kaikkensa pitääkseen rajan
siellä keinui sinun alkava sinun tietävä sinä
se joka tietää enemmän kuin sinun alkava
sillä matkaa ei huomaa ajattomassa meressä
joka rakastaa sinut pehmeäksi tajuttomaksi
ja vapaus on tietämättömyyttä aaltojen tiestä
vapaus on vajota pohjaan kunnes toisinto
kunnes toisinto tekee sinusta kevyen lennon
ikään kuin hengität veden omaa kuten halukas
kuten voimansa löytänyt ääni aaltojen puheessa
jota vihdoin ymmärrät joka kumisee sinusta itsestäsi
Sama alkutalven valo
16 tuntia sitten
4 kommenttia :
Pidän sinun tavastasi kirjoittaa.
Se jättää tilaa ajatella.
Kiitos Satu, mukava kuulla. Melkoinen saavutus runoudelta jossa ei itsessään ole ajattelua...
Kuin musiikkia tuo runosi!
kts & kmrrs :)
Lähetä kommentti