7. lokakuuta 2013

sukasta sukkaan

Olla sukka ja tuntea maailman paino
Olla tukka ja rakastella tuulen kanssa

Olla takka ja tehdä tikusta asiaa
Olla takki ja kostua pilvien kosketuksesta

Olla rakki ja kaivata kaunista sanaa
Olla rakko ja odottaa puhkeamistaan

Olla pakko ja unohtaa vaihtoehdot
Olla lakko ja laskea viikkoja

Olla lakka ja vaatia vaivaa
Olla vakka ja jättää kantensa valitsematta

Olla sakka ja kirkkauden tae
Olla sukka ja hukata reikäinen pari

3 kommenttia :

Maarit kirjoitti...

Voi että, olipas mainio runo. Hyvän mielen runo, joka sisältää pientä ja suurtakin pohdittavaa.

Kristian kirjoitti...

Kiitos, Maarit. Hauska kuulla, varsinkin kun eräs oikeaoppisen runouden saarnaaja on määritellyt minut angstirunoilijaksi.

Kristian kirjoitti...

Olli-Pekka Uusitalo kirjoitti...

Hauskasti leikittelevä, rytmisesti soljuva runo, jota lukiessa tuli hyvälle mielelle. Kiitos!

Kristian kirjoitti...

Kiitos Oopee. Toivon että keveyden alla on jotain muutakin.

Olli-Pekka Uusitalo kirjoitti...

Tarkennan sen varran että minua ilahdutti juuri se, että olit osannut kirjoittaa raskaista asioista kevyesti. En toki tarkoittanut, että runo olisi sisältönsä puolesta ollut kevyt. Olen itsekin pyrkinyt kirjoittamaan sitä kevyemmin, mitä vaikeammasta asiasta on ollut kyse.