Olen katsonut sinua
niin pitkään
piirsit sitä viivaa
nyt en näe sinua, kuulen sinut
piirsit minua
tästä älä mene
tai mene.
Sama alkutalven valo
15 tuntia sitten
-
-
in the northern hemisphere21 tuntia sitten
-
Vuoden pimein päivä!22 tuntia sitten
-
Kirjava luovuttaminen1 päivä sitten
-
Elämäntyönä koetun toden sanomisen ehdot4 päivää sitten
-
Runolinkkejä ajankohtaisuudesta5 päivää sitten
-
Arvostelu: Hyönteistaulu2 viikkoa sitten
-
Pseudodokumentaarisen kirjallisuuden historiaa ja nykyhetkeä1 kuukausi sitten
-
-
-
Töölön kohdalla talot3 vuotta sitten
-
-
-
KAVALA MAAILMA (sarjasta: Untako? osa 1)4 vuotta sitten
-
Leo Tolstoin viimeinen haastattelu - Arkistojen aarteita 24 vuotta sitten
-
The World’s Greatest Blackjack Book4 vuotta sitten
-
Frank McCourt, Seitsemännen portaan enkeli5 vuotta sitten
-
[tuli-savu] Särinä#9 : goes runomusaraati5 vuotta sitten
-
-
Kirjallinen vuoteni 20186 vuotta sitten
-
Giovanniby Fatimah Asghar6 vuotta sitten
-
easy methods to Be good at Essay composing6 vuotta sitten
-
Epälegenda6 vuotta sitten
-
Poetry jam: Back to Mascot7 vuotta sitten
-
Kazuo Ishiguro, kirjallisuuden Nobel-palkinto 20177 vuotta sitten
-
-
Yhdellä sanalla - InterNaPwoWriMo10 (1.4. - 3.4.2017)7 vuotta sitten
-
Epälineaarinen narratiivi7 vuotta sitten
-
Vastaanottoa8 vuotta sitten
-
Feromonienhoitaja8 vuotta sitten
-
Osoitteenmuutos / A change of address8 vuotta sitten
-
168 vuotta sitten
-
Löytöretkue-chapbook9 vuotta sitten
-
-
nyljetyt ajatukset9 vuotta sitten
-
Prediksi Elche vs Real Sociedad 21 April 20159 vuotta sitten
-
-
Toinen jalka maassa – ja kuinkas sitten kävikään!9 vuotta sitten
-
Supersäikeet10 vuotta sitten
-
Loppu/muutto10 vuotta sitten
-
-
-
polku16 vuotta sitten
Tilaa:
Lähetä kommentteja
(
Atom
)
1 kommentti :
Hihat kirjoitti...
Niin me piirrämme toisiamme. Kuten haluamme? Sitten toinen ei mahdukaan niihin viivoihin. Mikä sitten eteen?
Kristian kirjoitti...
Jaah, voisiko ehkä opetella katsomaan toisin, värein, viivoin, suunnin?
Lähetä kommentti