Klassikot lakkaavat
satamasta, ne alkavat laivat.
Purjevene kiertää saaren, katoaa tyyrpuuriin. Huppupäinen
mies heittää aallonmurtajalla virveliä
kerran toisensa jälkeen, kiertää kelaa laiskasti.
Allas on hidasta kiisseliä, huokaisee
satama ja meri kimmeltää lännessä,
takana vaijerit kiristyvät, ruumaan lastataan lautaa ja terästä.
Suunta on avomeri, kohta sylinterit tärisevät
ja männät jyrisevät, kohta kilistellään lasia, Euroopan reunalla
voitto on meidän. Meren vaietessa
laiva on uni, lapsen rauhoittava uni.
Motmot 2001
1 kommentti :
poeticshine kirjoitti...
Vahva, elävä kuvaus jossa on myös arvoituksellisuutta.
Aikatherine kirjoitti...
tämä runo sopisi Varjojen saareen.
Vahva merellinen tunnelma
voistko lukea ja kertoa, ehtisitkö jatkaa tarinaa.. kommilla voi ilmoiuttaa jos osallistuu.
kokop tarina on vielä hiomatta, teen sen vasta kun päästään loppuun itse tarinassa
Kristian kirjoitti...
Kiitän kunniasta, mutta tahdon pitää runot ja proosan erillään. Lisäksi vierastan yhteisöllistä kirjoittamista. Onnea projektillenne.
Lähetä kommentti