nuoska on jäätynyt

Nuoska on jäätynyt vaikeaksi kävellä, laiturit
auraamatta. Veturin sähköjohtimet ponnahtavat
ylös, vaijeri värähtää.     Istun vaunussa, palelen.
Ovella lila- ja vihreätakkinen halaavat toisiaan pitkään
irrottavat otteensa, halaavat.     Lähteä
en olisi tahtonut. Miten se meni, lumi huiskuaa ja kinostuu.
Todellisuudessa on kesä ja istumme rannalla.

a day in the life

Kapteeninkadulla lainehtii veri. Iltalehden toimittaja on huolissaan raaistuvasta väkivallasta. Ja kansa muistaa kukin ja kynttilöin – kuka tuli kotiinsa mädäntyneen vanhuksen hautajaisiin? On jälleen aika, paina kaukosäätimen nappulaa, tartu lujasti tuoliin ja lennä onnen laaksoon, vuoren antennit ja satelliitit kihisevät neuroneihin.
        Lyijy leijuu kivikylässä. Hengität sen keuhkoihin, se takertuu kynsien ja ihon alle eikä pakopaikkaa ole. Ikkunoiden himmeä valo, ohitsesi kävelee puhetta, jeesus bändit spurgut gradut. Ilta tiivistyy, sillalla metallihirviöt tyhjentävät valokiiloilla tien kosteutta. Nälkäisinä ne saavuttavat junan, haukkaavat palan punaista ja Kulosaaren kohdalla loikkaavat uuteen, jäntevään spurttiin.