Pääsiäinen hurahti ohi sen suuremmitta perinteittä. Jos mitään kristinuskon sanomasta ymmärrän, pääsiäisen pitäisi olla tärkein kirkollinen juhla, mutta läntisessä kirkkomaailmassa sitä ei huomaa. Pitäisi oikeastaan laajentaa kokemusmaailmaa ja osallistua ortodoksiseen pääsiäisjumalanpalvelukseen, ehkä sitten vuoden päästä.
Samalla pääsi livahtamaan Mikael Agricolan päivä eli suomen kielen päivä. Niin itsestään selvältä kuin suomen kieli meistä suomenkielisistä tuntuukin, se on kuitenkin monen tekijän summa. Agricolan sananlevittämistarpeen ja mielikuvituksellisen kielellisen lahjakkuuden lisäksi saamme oikeastaan kiittää mm. Martti Lutheria, Johannes Gutenbergiä, Elias Lönnrotia sekä Napoleon Bonapartea, Aleksandr Pavlovits Romanovia ja Kustaa IV Aadolfia eli jälkimmäisten osalta 1800-luvun alun suurvaltapolitiikkaa. Oman historiantulkintani mukaan Suomi on siis paradoksaalisesti myös hyötynyt muutoin maatamme kaltoin kohdelleesta geopoliittisesta sijainnistaan. Venäjän ja myöhemmin Neuvostoliiton läheisyys on ollut taloudellisestikin merkittävää.
