Asvaltti halkeilee kuoppina, ostoskeskuksen jälkeen
lähiö loppuu joutomaahan, bussi mutkittelee
raunioiden välissä. Rekat starttaavat
yksitellen, katoavat puomin taakse.
Tämä on kaupunki ilman taivaan rajoja, ohutta pitsiharsoa
unelmien yläpuolella. Terminaalin vartija
ojentaa passia, bitte schön, danke schön, pihalla haitarin palkeet
hakee balladia, aurinko
hiipuu, tuuli nuolee puita.
Kyökki lyököön, yöllä syödään!
Lähde Andreis länteen, jätä Klaipeda taakse,
kuule dieselin tasainen jytke, kuule kuinka metalli väsyy
ja natisee, kun aallot tekevät työtään tunnollisesti,
loiskivat vettä kannelle. Ketjut kiristyvät vaunujen ympärillä,
ketjut sitovat paikalleen sen mikä on tärkeää, älä siis mieti
iltaa, salmi loppuu, tuuli ruokkii aaltoja,
vihreät pärskeet nuolevat keulaa, nämä ovat hitaat
jäähyväiset, jos taivas on punainen,
taittuu huomen, jos musta,
hukuta tunteet
Karusellikyytiä III 2002
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti