I
kuutamo, moderni valaisin lammen yllä kyllä
yö halkeaa kuin kypsä luumu, seinät kaatuvat
peilikuvat & ketunleivät lentävät sinne tänne
puhelin pirisee: kai ehdollistunut minä vastaa
me puhuimme kauan taivaan, helvetin asioista
niin kuin niistä jotain tietäisimme sietäisimme
veitsen viillon illan lihaan palkeenkieleen, pian
siirrytään toiseen aikaan ja paikkaan, elämästä
tuli yhtä pullonpyöritystä, ei: jo päivien kulku
oli yhtä pullonpyöritystä, mutta totuus muuttui
aina tehtäväksi ja tehtävä teräväksi valheeksi
joka loputtuaan jatkuu: me olemme rehellisiä
varkaita: näytä minulle tie seesteiseen iltaan
yön siltaan niin kerron mitä tuuli puista puhuu
a compassionate ear
2 tuntia sitten
1 kommentti :
Tikkis kirjoitti...
Ai niin tämä haljennut luumu-juttu.
Katselin sitä pitkään,
kahden rivin jako ja tasaiset rivit ovat myös kiintoisat.
Tiivistä.
Ehyt, pysyy kasassa.
Hmn, eli joo.
Kristian kirjoitti...
Tattista. Itseäni hieman epäilyttää muodon ehdoilla meneminen, mutta onpahan harjoitusta ainakin.
Lähetä kommentti