Karkkisurua kestää kaupasta pitkään.
Tänään sain viattomia sydämiä, sivulauseessa,
mutta piilopäivänä en häntä ajattele.
Hän opiskelee kauneutta, minä kuljen rujon maailman laitaa.
Hänessä on ominaisuuksia, toisenlaisia, mutta hän ei näe
otsani arpia, kantapään murtumia.
Hän laulaa kauniimmin ketään, mutta rakkaus
ei enää erota rohkeutta röyhkeydestä.
Tutkin tauot ja katseet, äänen värin, ja yhä olen täällä,
ovatko konjunktiot aina ehdollisia.
Sättivä-ääniset vuoteen laidalla eivät pyydä anteeksi.
Peittelevät, eivät lue satua.
Sama alkutalven valo
16 tuntia sitten
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti