Tyhjä katu, jonka keskellä Sattuma ja Nautinto pysähtyvät, potkivat viimeiset hiekat sivuun ja haistavat oman hikensä väreilevässä ilmassa. Hetki vielä, ja revolveri sylkäisee suustaan sähisevän partikkelin joka kiitää kohti silmäkuoppaa, repii aivojen hyytelön takaraivon kautta vapauteen. Mutta odotetaan: still-kuva, luoti pysäytettynä puolimatkaan. Mitä se tietää kohteestaan, onko ajoitus ja tarkkuus suhteessa siihen iloiseen välinpitämättömyyteen, jolla sormi painaa liipaisinta? Yksinkertainen binäärinen elämä, käsky ja lepo. Jos partikkeli tietää paikkansa, viekö lauseelle levitetty punainen matto saluunaan ja yläkerran tytön vuoteeseen? Ja onko katu aito, sen ihmiset hikikarpaloineen vain hologrammeja, kaupunki pelkkä lavaste, suuri kohtaus pientä elämää varten. Tai päinvastoin?
TuliSavuNet 2007
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti