Sama alkutalven valo
10 tuntia sitten
vetäytyä kallon hiljaisuudesta sormen hiljaisuuteen
myöntyä lumen ehdottomuuteen ja työntyä
hiljaisuuden meren läpi tulimetsän
läpi silmän hetken läpi siipien läpytyksen
muistaa pilven hermot niiden säikähdys
leijua kaiken kiireen keskellä kangastuksen saareen
jossa näkee oman katseensa hataran räpytyksen
jossa kuulee lennon suhinan sen pakon kuulee