16. tammikuuta 2014

runoilija etsii muusaa

oi runotar, miten kirjoittaa runo?
kulje kirotun rytmin viidakossa, etsi merenneitoja, katso miten jumalat juhlivat öisin ja pingviini lentää sipulimaalla, halkaise avaruuden kiimainen kivi

vaan mihin runoa käytetään?
mm. apinan naintiin volkkarilla läpi maan, itsensä kuristamiseen, ihmisen läpi kävelemiseen, hyttysen henkiseen kehitykseen ja narisevien perhosten karkotukseen

miten halvaantunut runo piristyy?
tarjoa sille kuoleman ankarien kasvojen kuumaa huumaa ja hiljaisuuden piiskaa, kohota liekehtivä myrkky kellumisen korvaan ja hautaa loittonevan kaaren mykkä tanssi

mutta miten runoja esitetään?
sementtikeuhkoin ja hattureuhkoin, paljain jaloin congan askelein kunnes kiveksiä särkee, hengitys ritisten kunnes kieli jäätyy, pyytäen ja herjaten ja spiraalia rukoillen

millainen on runojen filosofia?
tämä on avoimien ovien absoluuttinen totuus: ei saa jäädä runoon makaamaan

entä uskovatko runot meihin?
voi toki, kuten pienen piirin prosessoiva työskentely ja silmujen tiet etäisyyksiin

oi runotar, miten löydän sinut?
tämä on kieroonkasvanut matemaattinen kaava: maista kaipaavan lammen pyörteitä, kuuntele miten kirves vuotaa ja puut säveltävät lauseita onnellisuudesta

2 kommenttia :

Kristian kirjoitti...

Joni Lanki sanoi...

Kiitos. Minulla on viime aikoina ollut ongelmia runouden kanssa, varsinkin olen miettinyt, että mihin sitä käytetään. Tämä on hyvä. Tämä on oikein.

Kristian sanoi...

Eipä kestä. Turhuus voi olla vapauttavaa. Itse olen opetellut luopumista ja jättänyt hampaat irvessä kirjoittamisen vähemmälle. Se tosin tarkoittaa valppautta tarttua niihin harvoihin tekstä kiihottaviin tilanteisiin.

satu kaikkonen sanoi...

Sanattomaksi vetää - todella mielenkiintoinen, pidän tästä itseasiassa kovasti!

Kristian sanoi...

Kiitos. Kirjallisia viittauksia on vähän liikaa, toisaalta takana rajattu hakusanamateriaali. Lisäliudentaminen voisi tehdä hyvää.

Liisu kirjoitti...

Älä vain lopeta, älä edes harkitse sellaista, että luopuisit luovuudestasi runoilijana!

Monta läpikuultavaa helmeä olen lukenut sinulta. Ihmettelen aina, miten joillekin on luotu lahja luoda jotain kaunista, tehdä kunnon runoja, ja samanaikaisesti joku toinen yrittää tehdä edes siedettävää tekstiä ja epäonnistuu jo siinäkin.