Tuuliset, kosteat saarnet, laho aita kuusia vasten.
Pitkään sai sadetta odottaa, olen uskollinen paheilleni.
Kuuletko hyminää, aistitko kaipuuta Pangaiaan.
Raotat kultaista lipasta, mikrobit etenee kuin tuuli.
Laajentuneen tietoisuuden häiriöissä ydintietoisuus säilyy,
sanoo Damasio ja taas kuulin äänen:
sielun värinä parantaa vaurioituneen kudoksen.
Mutta haikeina katsovat kuolleet meitä
jotka haikeina kannamme merkkiä otsassa.
(kaikki virtaa ohitsesi, kimeänä ja sotkuisena)
Motmot 2001
1 kommentti :
Hilbert kirjoitti...
"Pitkään sai sadetta odottaa, olen uskollinen paheilleni." Hienonssa runossa tämä kohta lumoaa.
Hihat kirjoitti...
Minusta kirjoitat taitavasti. Ja useammalla lukukerralla saa enemmän...visioita. Kunpa kellarisi vain olisi vähemmän - musta-.
Kristian kirjoitti...
Kiitoksia molemmille. Oletan että mustalla viitataan grafiikkaan... sisällön suhteen ei ole paljoa tehtävissä :)
Lähetä kommentti