koivussa orastavat silmut

Koivussa orastavat silmut, vaahterat vielä rankoina.
Pitäisi löylyä lyödä ja juopua, ei saa luopua!
Kaikki oli sekavaa ja tarkoituksetonta, kuin eilinen uni.
Sipulimaassa varkaissa. Kyyhöttelyä rappusissa
alastomana. Natisevat askeleet laiturilla. Talo
jossa asuit olikin minun taloni, muistatko
pelokkaan teeren metsässä, hyppyjä oksalta oksalle,

sumussa

Ja mikä sittenkään oli tärkeää?
Kaste hiipii     korsien ylpeyteen
männikkö          kukkulan harjalla
ei uskalla               väistää katsetta

hiipivä aavistus muinaisen meren
surullisesta tuulesta, ryskyvistä mannerlaatoista
selkänsä kääntäneet järkkyneet vuoret