ukko ja akka

tällaisena lämmön halkaisemana

Tällaisena lämmön halkaisemana kesäaamuna, kun tuuli rypistää veden pintaa ja huojuttaa rannan kaisloja, kun kallio paljastaa rohkeat muotonsa kasvattaa mäntynsä tutkivan ilmeen. Minäkö se jotain ohutta ihoosi raapustin, kunpa en tietäisi sanoista, sanat kumpuavat hulluuden lähteestä. Puro lorisee, haavat värisevät, kaarnalaivassa kiehtoo sen keveys ja virralle antautuminen – ei vuolijalle juolahda mieleen, että laiva kieltäytyisi roolistaan. Haavat väistyvät, valoon pakotettuna muistan aikojen nopeat askeleet, ne muovaavat ajatusta, kaunista. Jos on tullut osalliseksi. Olen nähnyt jumalan kasvot, ne nauroivat rakastavaisten silmissä. Ne nauroivat. Hengitän lauseen loppuun, putoaa puhe polulle, virtaus itse, havina tuulessa riittää.

aika ja oleminen

Viimeksi höpisin ohimennen Heideggerin Daseinista. Täytyy sanoa ettei minulla ei ole käsitteen syvempää ymmärrystä. Paradoksaaliselta kuitenkin tuntuu se, että Heidegger erottaa toisistaan ontologisen ja ontisen, koska vieraantuessamme jälkimmäisestä ja keskittyessämme edelliseen saattaa koko käsite jäädä pölyttymään teoreettiselle tasolle. Elämän ymmärtäminen ei kai kuitenkaan vaatine perehtymistä filosofisiin koukeroihin? Ehkäpä joku valveutunut lukija osaisi selittää minulle Daseinin kansantajuisesti ja kertoa samalla, miten osaan soveltaa tätä tietoa omaan elämääni?

Vaikka Albert Einstein oli fyysikko, hänen suhteellisuusteoriansa on sikäli mielenkiintoinen että siitä on johdettavissa myös sosiaalipsykologisia tulkintoja. Luonnontieteet saattavat siis olla paljon lähempänä jokapäiväistä elämäämme kuin arvaammekaan. Tieteen olemuksesta kertoo tosin sekin, että Einsteinin innoitti suhteellisuusteorian lähteille silloisen tiedemaailman yleisesti hyväksymä ns. valoeetteri, jollaista ei ole olemassakaan. Vastaavia esimerkkejä löytyy tieteen parista lukuisia. Tiede on jatkuvasti etenevä prosessi, jossa epäilyn ja tiedon lisääntymisen myötä heitetään vanhoja käsityksiä romukoppaan ja kehitetään uusien tutkimusmenetelmien avulla tarkempaa maailmankuvaa. Ihminen on siis tuomittu syömään ikuisesti hyvän ja pahan tiedon puusta. Kiellon asettanut Jumala lienee suuri humoristi tai peräti sadisti, koska kiellon asettaessaan jo tiesi ettei hedelmästä käy kieltäytyminen. Kun omenan tutkimiseen käytetään vuosittain rahaa miljardettain jäävät samalla miljoonat ilman sitä päivittäistä, syötävää omenaansa.

puhu siis (mutta hiljaa ja kuiskaten)

mikä oli se hirvittävä rikos minkä eläin teki
mikä sai luomakunnan kauhuihinsa, miten
kasattiin autio merenranta, mannerlaatan vapina
ja pakkasyön huuru, pyöritettiin niistä pallo
tungettiin eläimen kurkkuun ja hakattiin selkään

and there was nothing more but silence

tyrkättiin tyynen järven ääreen, katso tarkkaan
katso viimeisen kerran ja muista nimesi, hiero
silmiäsi, tao päätäsi takimmaiseen puuhun