Vaikka Albert Einstein oli fyysikko, hänen suhteellisuusteoriansa on sikäli mielenkiintoinen että siitä on johdettavissa myös sosiaalipsykologisia tulkintoja. Luonnontieteet saattavat siis olla paljon lähempänä jokapäiväistä elämäämme kuin arvaammekaan. Tieteen olemuksesta kertoo tosin sekin, että Einsteinin innoitti suhteellisuusteorian lähteille silloisen tiedemaailman yleisesti hyväksymä ns. valoeetteri, jollaista ei ole olemassakaan. Vastaavia esimerkkejä löytyy tieteen parista lukuisia. Tiede on jatkuvasti etenevä prosessi, jossa epäilyn ja tiedon lisääntymisen myötä heitetään vanhoja käsityksiä romukoppaan ja kehitetään uusien tutkimusmenetelmien avulla tarkempaa maailmankuvaa. Ihminen on siis tuomittu syömään ikuisesti hyvän ja pahan tiedon puusta. Kiellon asettanut Jumala lienee suuri humoristi tai peräti sadisti, koska kiellon asettaessaan jo tiesi ettei hedelmästä käy kieltäytyminen. Kun omenan tutkimiseen käytetään vuosittain rahaa miljardettain jäävät samalla miljoonat ilman sitä päivittäistä, syötävää omenaansa.
Minulle vielä päivittäistä omenaa riittää, juuri ja juuri. Kun pähkäilen kuoriako sitä vai lähtevätkö mahdolliset myrkyt pesemällä pois, mietin että tuo Dasein tuntuisi lähenevän itäistä maailmankuvaa ja kenties ihmisen alkuperäistä, syklistä aikakäsitystä, joka on murentunut massiivisen (länsimaisen) kulttuurimme peruskivien ja tehokkuusajattelun alle. Eipä tehokkuudessakaan sinänsä mitään vikaa olisi ellei naruja aina vetelisi jonkun pohjattoman ahneuden ohjaama osakkeenomistajan käsi. Jako itään ja länteen näkyy jopa meillä Suomessa, jossa itäinen kulttuuri perustuu enemmän olemiselle ja läntinen tekemiselle. Tämä pystysuora rajalinja on tosin vuosisatojen ja -kymmenien aikana hämärtynyt ja sekoittunut.
En tiedä onko meillä toivoa. Jeesus kehoitti tulemaan lasten kaltaisiksi. Lasten hienoimpia ominaisuuksia ovat eittämättä välittömyys, vilpittömyys, luottamus ja hetkessä eläminen. Missä määrin nämä ominaisuudet ovat säilytettävissä aikuisikään, missä määrin olemme jokainen itse vastuussa sisäisen lapsemme säilymisestä erilaisten yhteisöjen ja yhteiskunnan puristuksessa, elämänkohtaloiden pyörteissä? Jouni Inkala liikkuu runossaan samoissa maisemissa:
Naapurin lapset leikkivät, kirjoittavat lapasillaan iltahuurteiseenMissä määrin pystymme rakentumaan verbiksi subjektin ja objektin sijasta? En tiedä. Aikaan ja kulttuuriin olemme kuitenkin sidoksissa, niin pienessä kuin isossakin mittakaavassa. Ehkä voimme kuitenkin tehdä itsestämme hivenen isompia, sisältäpäin.
ikkunaruutuun, rivi rivin jälkeen,
näkevät kohta sanojensa lävitse.
Maailman julmuus kirkastuu.
Pian he päättävät siitä,
omistavat sen.
1 kommentti :
Annikki kirjoitti...
No mutta esimerkiksi koko Euroopan hiukkastutkimuksen rahoitus Cernissä maksaa olutpullon verran per asukas vuodessa, joten raha ei taida tutkimuksessa sittenkään liikkua - ja hiukkastutkimus on sentään se kaikista parhaiten rahoitettu ja mediaseksikäs osa fysiikkaa, muista vähemmän seksikkäistä aloista puhumattakaan, joihin rahaa ei kulje sitäkään vähää. Raha liikkuu siis olutpulloissakin suuremmin, ja tajuttomissa määrissä ruokaa, jota syödään ylenmäärin niin kuin ei koskaan olisi ruokaa ollut. Mässäilyn suhde tieteeseen ja taiteeseen on oikeastaan aika pöyristyttävä, mutta ei yllättävä. Ihmiset ovat yhtä suurta suuta ja persettä.
Kristian kirjoitti...
No eipä tuo Cern tuolla lailla kalliilta kuulosta, mutta jos sen olutpullon hinnan kertoo Euroopan asukasluvulla, saadaan varmaan sellainen luku jolla tekisi jotain konkreettistakin. Ja ruoka nyt on aika tähdellistä, paha vaan että sekin jakautuu kovin epätasaisesti maapallolla.
Ilmaisin ehkä itseni huonosti. Tarkoitin tiedettä ylipäätään ja varsinkin sen seurannaisia, kuten esim. avaruus- ja aseteknologiaa. Niillä hinnoilla voisi muuttaa tätä maailmaa hieman toisenlaiseksi.
En siis missään nimessä vastusta tiedettä ja tutkimusta itsessään vaan sitä että ihmisten ihmisarvoiseen elämään satsaaminen jää prioriteeteissä aina viimeiseksi.
Annikki kirjoitti...
Suomen tiedemenot näyttävät olleen 327 miljoonaa viime vuonna, puolustusmoenot 2,3 miljardia (1,3% BKT:sta), ja sosiaalimenot 45,6 miljardia (sosiaalimenot eivät sisällä terveysmenoja, tai opiskelun tukemista). Ihmisarvoiseen elämään ja heikoimpien tukemiseen on siis käytetty merkittävästi enemmän rahaa kuin näihin mukamas rahasyöppöihin. Muualla maailmassa suhteet ovat tietysti toisenlaiset, mutta esimerkiksi Iso-Britanniassa, joka on ydinasevalta ja varustelumäärärahoiltaan varmasti suurempi, käytetään myös paljon suurempi osuus BKT:sta sosiaalietuuksiin ja terveydenhuoltoon kuin täällä.
Kai minä jotenkin toivoisin jonkinlaista tarkkuutta mittasuhteisiin ja todellista selvittämistä siihen, minne rahat menevät ja missä suhteissa, pelkkien arveluiden sijaan. Jos tieteen rahoitus on 0,7% sosiaalimenoista, niin ei ole vaikea päätellä, ettei siellä suuret rahat liiku, eikä niillä rahoilla vaikuteta sosiaalitoimeen millään tavalla. Jos taas tieteeseen saisi 1,4% sosiaalimenoista, vaikutus olisi jo kaksinkertainen rahoituksessa ja tulokset mittavia. Tieteeseen ei vaan panosteta, ei kertakaikkiaan. Eikä panosteta puolustusvoimiinkaan. Panostus on jossain muualla, ja voisi olla vähän raikkaampaa selvittää, että missä se on, sen sijaan, että arvelee vain, että avaruuteen ne rahat katoavat ja ihmisiä poljetaan automaattisesti.
On tosin laskeskeltu, että puhdas juomavesi, riittävä ravinto ja peruskoulutus kaikille maailman köyhille maksaisi n. 121 miljardia dollaria. Se on vain kolme kertaa Suomen sosiaalimenojen määrä ja 10% koko maailman asevarustelusta. Erittäin halpaa. Siinä onkin rauhantutkimusinstituuteilla tutkimista (olettaen, että rahoitusta ylipäätään löytyy), miksi näin ei ole vielä satsattu. Enkä usko, että se on pelkästä halusta kiinni. Pelkällä halulla kaikki maailman masentuneetkin parantuisivat. Kyse ei ole halusta, eikä rahasta. Minä luulen, että se on muutoksista ja niiden hitaudesta. En tiedä.
Kristian kirjoitti...
No, enpä ole toimittaja niin en jaksa metsästää tilastotietoja. Jotain Suomesta kuitenkin kertoo se, että Suomessa suhteellinen köyhyys vain kasvoi 2000-luvulla vaikka bruttokansantuote oli korkeimmillaan. Jotain kertoo sekin että jopa työssäkäyvien täytyy nöyristellä fattassa.
Tuo kolmas kappaleesi on aika kuvaava. Minä kylläkin uskon että kyse on lopultakin tahdosta. Köyhyydelle on myös poliittisia tarkoitusperiä vaikkei sitä myönnetäkään.
Lähetä kommentti