31. elokuuta 2013

pullojen paremmuudesta

pidän pulloista muotojen tähden ja hämärän tislaajina
koska kauneimmat kohtaamiset kypsyvät tammen muistoissa
koska ne vaativat syisen pöydän ja narisevan lattian, elokuun illan ja sateen ropinan
koska ne rakastavat liekin lepatusta ja jähmettyvää talia
koska ne kantavat hetkellisyyden varjoa ja historian salaista tietoa
koska korkki antautuu hitaasti ja juoma pulppuaa hengityksen tahtiin
koska kaula hyväilee poskiasi, pohkeitasi
koska pullon henki vastaa jos kuiskaat sen korvaan
koska kirvelevät sirpaleet ovat ikuisia
Lumooja 1/2011

28. elokuuta 2013

peltiset enkelit

Suomalaisen avantgarden raskassarjalainen Kari Aronpuro aloitti kirjallisen uransa teoksella Peltiset enkelit (1964), jota oli tutoroimassa itse Eeva-Liisa Manner.  Teos on Aronpuron moneen myöhempään teokseen nähden melko lukijaystävällinen. Syvemmässä tarkastelussa se osoittautuu muistamaani monipuolisemmaksi ja samankaltaiseksi uudenlaisen poetiikan esitteleväksi kuin Pentti Saarikosken pari vuotta aikaisemmin ilmestynyt Mitä tapahtuu todella? Mielenkiintoinen kysymys on se, millä tavoin nämä kaksi teosta ovat vaikuttaneet aikansa muuhun runouteen.

Poeettisena rakenteena kyse on liikkuvan kuvan runosta, joka kehitään kokoon ns. objektiivisen kameran avulla. Kamera tallentaa konkreettisen kuvallisuuden keinoin maailman tapahtumista ja maailmassa olemista. Varsinaista kokijaa tai puhujaa ei aina ole, mutta läsnä ollessaan subjekti lähinnä havannoi ympäristöään ja välttää sen kommentoimista tai on omassa tapahtumisessaan miltei objektin asemassa. Poikkeuksena on muutamia yksittäisiä itsereflektiivisiä hetkiä, joiden roolina on tuoda runoon lisää tilan tuntua. En tiedä Aronpuron kirjallisista esikuvista (kts. viim. kappale) ja missä määrin 1960-luvun uuden aallon elokuva (cinéma vérité, Jean-Luc Godard) on läsnä. Luultavasti kyse on normaalista oman poetiikan rakentamisesta useiden näkemysten ja vaikutteiden pohjalta. Jokunen runo on kallellaan vuosisadan alun ekspressionismiin.

13. elokuuta 2013

hapuilua pimeässä

Miten voi olla varma että loitsuaa oikein?
Milloin sait viimeksi kukkia vapaasti?
Jos kaipaankin vain läheisyyttä?
Miten saisi sen oikean lopputuloksen?
Mitä maksaa ja millaisia vehkeitä tarjolla? Millaisia kokemuksia?
Muistaako joku? Tässä tuntuu aine! Tuolla näkyy aika! Täältä löytyy tila!
Miten suojata helmat sisäpuolelta ettei lähde ruostumaan?
Mitä tehdään että saadaan ajoitus ja sytytys kohdalleen?
Entä sitten kangen paksuus ja kielentila?
Kuinka monta liikettä olisi hyvä tehdä?
Siis mitä muuta olisi voinut tehdä paremmin?
Entä sitten kun ei enää jaksa?
Entä jos ei ole mitään sanottavaa?
Entä sitten kun ei muista mitä pitäisi etsiä?
Pitäisikö ryömiä takaisin koloon ja olla hiljaa?

11. elokuuta 2013

s 29

stoberanssi

kotikapulainen

lakumetria

viuhahduskiusaus

sclageriatri

henkien valmennus

kirjapanotaito

9. elokuuta 2013

nach dem schlaf

Am Anfang nur weißes Rauschen.
Am Papier zeichnen sich zwei parallel verlaufende Linien ab,
sie gehen nebeneinander ohne einander jemals zu begegnen.
Wie der Glaube und Vernunft nebeinander gehen,
oder zwei einander gleichende Menschen:
die Liebe streift die nur leicht.

Aber wenn sich zwei Linien überschneiden,
entsteht ein Erdbeben und eine Überschwemmung,
sie kehren nie wieder zurück, sie kehren ein in die Erinnerung.
Das Papier endet aber die Reise der Linie geht weiter.
Segelt dort hin wie bis an den Rand der Welt
der Leere trotzend, Geschichten suchend.

In mitten dieser glänzenden und kreischenden Bilder
bin ich eine Schnecke, die Fühler wittern die Welt
und ich rolle mich in dem Schneckenhaus meiner Zunge zusammen,
ich atme es wie Sauerstoff:
aus der dunklen Wärme bist du
in das dunkle kalt Leben gekommen.

Ich dringe in meine Schale wie in Sauerstoff
aber heute bin ich des Herbstes seichter See,
den der Winter kalt erwischt hat,
Flirten mit dem Altweibersommer.
Heute bin ich ein zugefrorener See und ich leide
an Sauerstoffmangel. Ich fürchte mich vor dem Frühling
und vor an der Oberfläche treibenden Fischen.

Aber der Glaube hält auch einen See am Leben
und ich kehre in mein fragiles Schneckenhaus zurück,
rolle mich dort wie in einer Zunge zusammen:
In der Schale lebt der Glaube weiter.

Ich wollte der Wahrheit begegnen
über mich, der Schatten einer Wolke bedeckt den Teich.
Ich kehrte spiegelnden Oberflächen den Rücken
und suchte nach einer schweren Eichentür,
weil den Suchern ihrer Selbst versprochen wird:
Klopft an und es wird euch geöffnet.
Aber du kannst nicht auf beiden Seiten der Tür stehen.

Die Welt hat zwei Pole: kalt und heiß,
Männchen und Weibchen, Leben und Tod.
Aber aus den Gegensätzen entsteht das Dritte,
die Schatten und Farbtöne auf dem Foto
im Reich von Schwarz und Weiß.

Sicher ist nur, daß Sauerstoff Leben spendet
und schließlich tötet sie uns langsam.
Aber wie bei einem Erdbeben ein tiefer Graben entsteht,
gibt es auch Verschiebungen in Raum und Zeit,
es ist nur eine Frage der Zeit, wann Du dem Riss begegnest
oder der Riss dir begegnet.

Ja, die blinde Nacht schneidet ihren Opfern alles weg
außer der Trauer

Sie schneidet die Hörner, das Schneckenhaus und den Sauerstoffmangel
sie schneidet das Papier und den Spiegel und die Türen

es bleibt nur die Dunkelheit um das Licht zu spüren.

übersetzt von Reetta Karjalainen

5. elokuuta 2013

mitä sinä sanot

Mitä sinä sanot, kaikki oli kuitenkin pelkkää erehdystä.
Täällä ovat jo koivut lehdessä, talot paljaat
kalliot peittyvät vihreän eri sävyihin.
Tiesitkö että luonnossa on yli 300 vihreän sävyä, että lintu
pystyy näkemään 150 kuvaa sekunnissa?
Ei pidä järsiä siltaa, ei pidä vilkuilla kauluksen alle.
Sinulla on kaunis käsiala, kuten naisilla usein.
Grafologista hölynpölyä, niin monet häiriintyneet
kirjoittavat kauniisti. Kun etsit rivien tarkoitusta, kun uskon
että helteet hellivät meitä elokuussa, nyt on niin kylmää.
Voitko väittää että lammesta kuvastuva taivas on vähemmän
totta, lantion vimmainen liike, miten kevyesti
valahtaa mekko rannalle, miten raskaasti kiitää unen juna.
Mutta aamut ovat aikaisia lähtöjä tuntemattoman luota
tuntemattoman luo. Men du får väl ett kort i stället! Grattis!