tuulessa katot lentävät

Tuulessa katot lentävät unissaan. Kenties se mikä meitä ohjaa, on aina näkymättömissä? Mittailen mattoani, katselen sille olemassaoloa, tarkoitusta. Nauru seinillä soi ja helisee, syvenee, vaeltaa valkeudessa omaa aikaansa etsien. Jos on tullut osalliseksi. Hän sai minut pelkäämään mitä eniten toivon, on liian monta suuntaa ja päivät väistyvät, harhaavat katseet. Miehen pitää olla mies, sanoo parturi kulmia värjätessään. Siis tilaa luonne ja asenne, luo katse ja yhteys, silloin kaikki on mahdollista. Tilaa. Ei laukulta kysytty halua matkustaa, ei sikiöltä valon kirpeyttä. Hiljaisuus viiltää, raskain paino lopulta perhosen keveyttä.

 

Niin vähän eroamme 2001

kun suomi jäätyi

Suomen kukkaroministeri ilmoitti hiljattain Suomen olevan vaarallisilla vesillä. Nämä veteen liittyvät vertaukset pelottavat minua. Onko tällä jokin yhteys ajopuuteoriaan tai markan kellumiseen? Yhteistä näille ilmaisuille on se, että valtiojohdolla ei tunnu olevan hommat hanskassa. Yhteistä niille on myös metonymia.

Kun Suomen jalkapallomaajoukkueen sijoitus viimeksi laski FIFA:n ranking-listalla, media uutisoi että suomi "notkahti" tai "valui". Suomi-neitoon ilmeisesti iski iskias tai sitten viittaus kohdistui maaperään, jonka tiedämme ainakin rannikkoseuduilla kohoavan. Valumista voi tapahtua vain nestemäiselle aineelle. No, ehkei nesteelle käy vedessä kuinkaan. Valumista lähellä on myös verbi tippua, jonka kantasana on tippa eli pisara. On ymmärrettävää että kahvi tippuu, hanan tippuminen taasen kirkastuu asiayhteydestään vaikka melkoisen surrealistinen ilmaisu onkin. Laiskalle tai kieltä ymmärtämättömälle on tietysti helppoa pudottaa sanasta tavu pois. Milloin viimeksi kuulit jonkun sanovan, että hana tiputtaa: siinäkin on jo objekti pudotettu pois. Mutta taidan rutista turhaan, sillä tippumisesta on jo kehittynyt putoamisen synonyymi.

siirtymä vuonna 1942

Pont-à-Mousson, leirin sivustalla metsä, joka laulaa öisin.
Paaluissa roikkuvat miehet
olkapäät sijoiltaan he valittavat hiljaa
kauhistuttavaa ulvontaa sydänyönnä.

Yksi kerrallaan he siirtyvät kivun tuolle puolen
ja tuuheat oksat nousevat vaivihkaa
pilvien joukkoon, miehet ovat vapaat.
Metsän lautta ajelehtii merelle.