skrift

surfade
över body counts
och collateral damages,
vände vid portaler
där de godhetsbenägna
inte lyckades dölja
sina dolda agendor, sökte
mina egna frågor
och loggade in mig
i ögonen på terminators,
jag vet inte vad som hände,
jag kände mig hemma,
jag klev ut ur ett eldhav
och bar på ett barn,
det var kanske som det skulle vara,
mina barn var det dyrbaraste
av allt som inte var mitt,
jag ägde makten, men inte att rädda,
jag vred upp ljuset i spegeln,
jag vred upp ljuset i plasman i mina ögon,
jag vred upp S O S och exterminate,
jag vred mig ifrån
den grå zonen i mitt hjärta


surfasin
ohi body countsien
ja collateral damagesien
käännyin portaalien luona
missä hurskauden löytäneet
eivät onnistuneet kätkemään
salattuja tavoitteitaan, etsin
omia kysymyksiäni
ja kirjauduin sisään
terminaattorien silmiin,
en tiedä mitä tapahtui,
tunsin oloni kotoisaksi,
kiipesin pois tulimerestä
lapsi sylissäni
ehkä se oli kuten pitikin,
lapseni oli arvokkainta
kaikesta mikä ei ollut minun,
minulla oli valtaa, mutta ei pelastaa,
kirkastin valoa peilissä,
kirkastin valoa silmieni plasmassa
käynnistin S O S:n ja exterminaten,
käänsin selkäni
sydämeni harmaalle alueelle

* * * * *

det spelade ingen roll
på vilken station jag steg av,

där jag borde ha sett människor
såg jag enbart djur, dysfunktionella
djur, driftdrivna maskiner, rovhumanoider
och blyögda varelser som evakuerat sig
ut ur ynnesten att bry sig, underliga
järvar, boskap, anfrätta drivverk, redskap
för gud vet vem, solokörda, hopsvetsade
med sina habegär, skadade, färdiga
för det enda, det enda barmhärtiga,

och mina ögon, mina ögon gick på sorg,
mina ögon gick i terapi i en trädgård
där vintern inte ville visa annat än det vackra
i ekvationen människa, och jag såg, jag såg enbart
djur, obryende djur brutalt på väg in i varandra, varelser
som inte visste att de köade för att få dö med tungt bagage,
och mina ögon, mina ögon klarade inte av,
mina ögon gick in i en ödemark, och mina ögon gick i ide,
tills, tills det skulle gå att stiga av, in i ett annat landskap,
in i den dagsmeja som grenslar frostnätterna, rider dem
djupt in under det liv som trots allt måste levas


ei mitään väliä
millä asemalta jäin pois,

siellä missä olisi pitänyt näkyä ihmisiä
näin vain eläimiä, rikkoutuneita
eläimiä, himonsa ajamia koneita, petohumanoideja
ja lyijysilmäisiä olentoja paenneina
huolehtimisen suomasta, outoja
ahmoja, vaalikarjaa, syöpynyttä koneistoa, työkaluja
luoja ties kelle, yksinäisyyteen ajettuja, haluihinsa
kiinni hitsautuneita, särkyneinä, valmiina
ainoalle, ainoalle armolle,

ja silmäni, minun silmäni kulkivat surun voimalla,
silmäni lepäsivät terapian puutarhassa
missä talvi halusi näyttää vain kauneutta
ihmisyhtälössä, ja näin, näin vain
eläimiä, tylsiä eläimiä väkisin toisiinsa matkalla, olentoja
jotka eivät tienneet jonottavansa kuolemaa raskain kantamuksin,
ja silmäni, minun silmäni eivät kestäneet sitä,
silmäni kulkivat erämaahan, ne kulkivat horroksessa kunnes
kunnes olisi mahdollista poistua, toiseen maisemaan,
keväiseen hetkeen hajareisin pakkasöiden päällä, ratsastaen niillä
syvälle elämään joka täytyy elää kaikesta huolimatta

* * * * *

allt behöver man inte begripa,
allt behöver man inte veta
om kvasarer och nebulosor och om ljuset,
om allt det skingrade ljuset i rymden och i dig,
allt behöver man inte veta om mörk energi,
allt behöver man inte veta om all mörk materia
och om alla galaktiska urladdningar
och om gravitationsbrunnen där gud kanske drunknat,
allt är som det är, och allt är kanske inte hälsosamt
vid händelsehorisonterna där skapelsen kondolerar sig själv,
allt behöver man inte heller veta
om de döda mårdhundarna nere vid båthuset
och om korparna, och varför de försvann
norröver in i dälden, man behöver inte veta
varför blodnävan blommar i karminrosa mot lila
och varför, varför
daggen i spindelväven vill dig väl


kaikkea ei tarvitse ymmärtää,
kaikkea ei tarvitse tietää
kvasaareista ja kaasusumuista ja valosta,
kaikesta siitä haihtuneesta valosta avaruudessa ja sinussa,
kaikkea ei tarvitse tietää pimeästä energiasta,
kaikkea ei tarvitse tietää kaikesta pimeästä aineesta
ja kaikista galaktisista purkauksista
ja gravitaatiokaivosta jonne jumala ehkä hukkui,
kaikki on niin kuin on, eikä kaikki ehkä ole terveellistä
tapahtumahorisonttien äärellä
missä luomakunta lähettää surunvalittelut itselleen,
kaikkea ei tarvitse tietää myöskään       
kuolleista supikoirista venevajan luona
ja korpeista, että miksi ne katosivat
pohjoisen laaksoon, ei tarvitse tietää
miksi verikurjenpolvi kukkii karmiininpunaisesta purppuraan
ja miksi, miksi
hämähäkinseitin kaste soisi sinulle onnea

Martin Enckellin kesällä ilmestyvästä runokokoelmasta Skrift

Martinin haastattelu suomeksi
Intervjun med svenska svaren