Iso paha lumi palatsin yllä, kuljimme kirkkaassa säässä
koillistuulta, kuin takkien sisällä olisi pyryttänyt
kuin jotkin lempeät kasvot
kieppuneet läpi usvaisen yön. Kaukana pilkkijä haalareissaan
patsaaksi jännittyneenä, siima paljaassa kädessä
keskittyneenä johonkin elämää suurempaan
kaikki aistit kimppuna, kuin kaikki riippuisi
yhdestä ainoasta nykäisystä. Jäinen lakeus
kuin jotain aavistamatonta, syntymätöntä, lausumatonta,
jotain itseään tavoittelevaa, jota emme saisi koskaan todistaa.
Kuinka lujaa voi pitää jäästä kiinni, päästä kiinni
sen murtumatta? Meri talven vankina
mutta sinä sanoit että se nukkuu vain, katso
sen kevyttä hengitystä. Telin nukahdus, sielun railot
ja vitiunelmat, hiljainen pelottava ritinä
joka pitää meidät varuillamme tämän rajan yllä, hiljainen ritinä
elämän yllä. Ajattelin lumisokeutta
että päiväkausia vaellettuaan Amundsen
näki pelkkää kohinaa. Vitriiniin vangittu meri
jäljittää mielessään vielä yötä,
myrskyä, etsii itseään niin kuin sinä, viima tahtoisi
painaa sinut kainalooni. Otan sinut vastaan kuin armon, viimeisen
hengähdyksen, naurusi
joka pidättää sisällään syntymättömän ajan
aihiot, siluetit hiipivät.
Tuuli pukee silmät kristalliin, kyyneleet
jäätyvät, minne ne päätyvät? Olemme lylynlykkijäin sukua
tässä valkeassa autiudessa
tallot tekstiä jota kukaan ei koskaan lue
täällä rajat hämärtyvät, kaukana saarien siluetit, jokin leijuu ilmassa
kuin silta, rajat hämärtyvät
liu’utko jo marginaalissa
vai liuskan ylittäneenä, aistit äärimmillään
kuin trapetsitaiteilija, yhä liikumme kahden, käsi kättä hipoen
poskien terävä ajatus ja sinä kysyt
asuuko meissä nyt Myrskyluodon Maija
valitse sininen teräs, valitse harmaa kohva, kaukana
saarien siluetit, iso paha lumi palatsin yllä, tänne mahtuvat kaikki
täällä kevyt ja raskas kohtaavat.
Hallaus 9/2009
1 kommentti :
runopasanen kirjoitti...
Kuvista rikasta ajatusrunoa kylmässä ympäristössä, mutta seesteisessä mielentilassa.
arleena kirjoitti...
Soljuin tässä lyriikan keinussa, tuulen tuiverruksessa kuin jään vankina loppuun saakka.
Runo otti mukaan ja piti otteessaan.
Careliana kirjoitti...
Näin pitkät runot ovat yleensä liian pitkiä, mutta tämä ei ollut. Tämä kantoi ja oli kaunis - kuin meren jää tammikuussa.
helanes kirjoitti...
Jäällä, jään päällä, jään alla, liike jähmettyneenä..
HeidiR kirjoitti...
Piti ihan kaivaa kaapista tuo Hallaus 9/2009. Minulla on lähes kaikki kappaleet. Luin sen siitä. Runossa on hiljainen, vahva, jäisen upottava, kuin salaa uhkaava tunnelma. Haluaisin kuulla tämän ääneen lausuttuna. Tykkään, vaikka en kovin pitkiä runoja pysty helposti hahmottamaan. Niistä jää mieleeni vain tunnelma.
Kristian kirjoitti...
Kiitoksia kommenteista.
Heidi, runoa on mukavampi lukea painotuotteesta, vaikka löytyyhän nuo Hallauksen runot täältäkin. Runojen matka lehtiin tuntuu vaikealta, kriteerejä on joka lähtöön. Lausuminen... Ouluun on pitkä matka. On mulla osa runoista audiona, en ole osannut ajatella että blogissa niitä kukaan kaipaisi - ja tekniset kysymykset ratkomatta.
Onnitteluni kirjastasi!
T. Hallimäki kirjoitti...
Pidin runostasi. Se kuljettaa rauhallisesti ja vakaasti mukanaan, liikkuu kuin ajatus jäällä tarpovan mielessä, näyttäen uusia ja yllättäviä kuvia.
Katselin pitkään runoasi, sitä miten uudet lauseet usein alkavat kesken säkeen, jatkuvat yli säkeistöjen ja miten olet jakanut sanat säkeisiin. Harkittu ja toimiva kokonaisuus.
Demetrius kirjoitti...
Vau! Tää pilkkimies tykkää.
Lähetä kommentti