XI
liekin hohteessa illat käpertyivät itseensä kuin siili
saattoi kuulla askeleiden laahustavan soratiellä, valon
polttamat ovet tyhjässä huoneessa, pienet robotit aivoissamme
niin, rattaat olivat pyörähtäneet käyntiin ja saalistajat
vaanivat pimeydessä, meille jäi vain kynttilä ja hartaus
ja selittämätön lohtu, kuvitelmia ruumiin käyttötarkoituksesta
katselimme maailmaa portin kaltereiden takaa, loputon kuilu
porautui meihin, veriset silmät ja oksennus mielissämme
taas puskevat aallot murtuen unen muuriin, lanka värähtää
ja sana laukeaa, katkerat savuavat rauniot
jätettiin ihmisyyden muistomerkeiksi, typerät tyhjät majakat
sillä välin kaikki jatkui, torakat parittelivat kuumeisesti
kun maa kuivuu ja vyötärön viivat piirtyvät hiekkaan
pimeydestä nousee käsi, itsensä unohtanut hapuileva silmä
a compassionate ear
13 tuntia sitten
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti