peilin ja kehyksen välissä keinuu polku

peilin ja kehyksen välissä keinuu polku
jota sokeat vaivatta kulkevat

huudon ja hyväilyn välissä kiristyy verinen ajatus
jota kuumeiset kourat kannattelevat

katseen ja ymmärryksen välissä hiipii kuilu
jossa kukka talloo saapasta ja kruunaa tuulen orjantappuroin

aivojen ja sydämen välissä sarastaa ruosteinen silta
jossa numerot maatuvat ja hampaat eivät lakkaa kasvamasta

ihon ja muistin välissä syntyy halkeamia
jossa luut laskostuvat ja kalterit nauravat

syntymän ja puheen välissä leijuu kosketuksen kirous
joka viheltää kuolemalle jonka huulet sinetöivät

nyrkin ja patsaan välissä kihisee vapauden tunne
joka riisuu räjähdyksen varjon ja siittää itsensä murtavan pinnan

sateen ja tuulen välissä kiehuu äänetön purkaus
jonka naula laulaa hiljaisuuden auki

ja aikeen aavistuksen välissä ryömii murheellinen pelto
jota sokeat vaivatta kulkevat

(a) spekulaatio n:o 5

Taustakuvana Martin Enckellin akvarelli 1990-luvun puolivälistä

kun aallot hioivat toisiaan

kun aallot hioivat toisiaan sileiksi pehmeiksi
kun aallot tekivät kaikkensa pitääkseen rajan

siellä keinui sinun alkava sinun tietävä sinä
se joka tietää enemmän kuin sinun alkava

sillä matkaa ei huomaa ajattomassa meressä
joka rakastaa sinut pehmeäksi tajuttomaksi

ja vapaus on tietämättömyyttä aaltojen tiestä
vapaus on vajota pohjaan kunnes toisinto

kunnes toisinto tekee sinusta kevyen lennon
ikään kuin hengität veden omaa kuten halukas

kuten voimansa löytänyt ääni aaltojen puheessa
jota vihdoin ymmärrät joka kumisee sinusta itsestäsi

s 31

ivallinen väylä

kaunokuvallisuus

armovuoksi

kaskaaksi tuleminen

ihmisen eristeet

piileväperäinen

ihmisirvo

illalla luen luontoa

lyssna till regnet / innan det faller

Bo Carpelan

Illalla luen luontoa, luen itseni uneen.
Lamppu heittää kattoon varjon,
piirtää pyykkitelineestä reviirin vaatteiden hahmolle
joka huojuu ja värisee kuin nuori koivu tuulessa,
huojuu ja värisee hengitykseni tahtiin.
Hahmo ottaa askeleen minua kohti.
Se tulee sisääni, siitä tulee minä.
Jokin kauan sisintä painanut poistuu.
Suljen silmät, sammutan lampun, leikkivät värit.
Hengitys läpäisee minut.

minne runous menet?

Viime viikonloppuna Nihil Interit vietti Turun kirjamessujen yhteydessä 20-vuotisjuhliaan, jotka huipensi Runomaraton ylioppilasteatterissa. Lavalla nähtiin niin ulkomaisia vieraita, Nihilin historiaan kytkeyteviä runoilijoita, tuoreita Reviiri-antologisteja ja open mic-esiintyjiä. Itse tila oli kuin luotu tapahtumaa varten: tumma tila tyylikkäällä valaistuksella, hyvä äänentoisto ja loistava akustiikka. Intensiteeti säilyi hyvin läpi nelituntisen esiintyjäpaljouden, sillä setti oli pääsääntöisesti vain viitisen minuuttia esiintyjää kohti.

Samalla yhdistys jakoi nelihenkisen raatinsa avulla historiansa ensimmäiset runopalkinnot. Korkeatasoisimman runokokoelman titteli myönnettiin Anja Erämajan Töölönlahdelle (WSOY). Vuoden runousteko oli Helsinki Poetry Connectionin käsialaa, mikä ei varmasti ollut yllätys kenellekään. Onnittelut vielä molemmille. Valitettavana voi pitää sitä, että raati ei saanut ruodittavakseen kaikkien runoa kustantavien tahojen kirjoja – voidaan puhua merkittävistä kustantajista – mikä toivon mukaan oli lapsus eikä kannaotto.

sukasta sukkaan

Olla sukka ja tuntea maailman paino
Olla tukka ja rakastella tuulen kanssa

Olla takka ja tehdä tikusta asiaa
Olla takki ja kostua pilvien kosketuksesta

Olla rakki ja kaivata kaunista sanaa
Olla rakko ja odottaa puhkeamistaan

Olla pakko ja unohtaa vaihtoehdot
Olla lakko ja laskea viikkoja

Olla lakka ja vaatia vaivaa
Olla vakka ja jättää kantensa valitsematta

Olla sakka ja kirkkauden tae
Olla sukka ja hukata reikäinen pari

du har två skuggor

Du har två skuggor men bara en sol.
Den långvariga hettan gör djuren oroliga
och molnens nerver kittlar i hjärnan.
Dammet doftar länge i ditt minne.

Efter regn kan man dansa på klippan, älska,
känna ännu blixtarna som en tropisk båt, som din andra
skugga skulle gunga bort, fastän det är omöjligt.
Inget är omöjligt.

Du ammar din skugga som ett barn, som ett lamm sugande
på din spene, medan den andra skuggan tar dig i sin famn.
Då bländar en annan sol, det är bara ett sken.
Liksom världen visas som en spegelbild.
Och det är den världen som vi vill ha.

s 30

koominen tietoisuus

kankeemus

kastuneen katse

herrannaisvaikutukset

hengen idätys

peljästyskirja

viheliäiset niityt