sinä valitsit tien

XIII

sinä valitsit tien ja vedit sitä halki vanhan maiseman, tai:
vedä rasti maiseman ylle, vedä mustat pisteet puoleesi

kun nyt painat pään polviisi, unohda loputon hiekkaranta
ja troijan petos, peruuta luominen ja hirtä jumala

se tapahtuu infrapunan loisteessa ja mikrofonien kuiskeessa
se on jo alkanut, myrkky leviää ilmassa, sidottu katse

kai tiedät että täällä huulet ommellaan toisiinsa kiinni
että kaikki on täällä kaupan, syntymättömätkin

odotin sinua saapuvaksi ja kuljin läpi vangittujen eläinten,
hilseilevän ihon ja meren alttarin, vain kaksi haavaa kulkea:

silmissäsi väreilee kesäinen lampi, flyygeli leijuu pilvissä
mikä sinut kuljetti tämän melankolisen filmin penkille

tuntuuko kuin koko maailma tunkisi vatsaasi ja tie
laskeutuisi universumin sydämestä ja tiellä hiljainen paimen

s 33

moinen tuleminen

kasteet villeiksi

pääitsen valjastus

rakkauden tomppeli

riisteinen

allitajunta

nilkkipaino

meille on annettu pedon itsevarmuus

valo on tarttuva sävel ja ilon hämärä tyyssija
valo on kekseliäs ja kiertää kaikki esteet
valo liukuu muistisi taakse ja haistelee epävarmuuttasi
valo rahisee siellä missä sisäinen valosi kirkuu
valo kääntyilee levottomasti, se on liittoutunut tuulen kanssa
valo kieltää varmasti itsensä jos yrität määrittää sen

valo sijoittaa varmasti ja lyö vetoa estottomasti
toisaalla valo kysyy helppoja kysymyksiä
kysyy kokonaan, vastaa silti yön väsyttämille
se vetää niitä puoleensa, luulee omistavansa kaiken
valo ostaa avoimella valtakirjalla ja maksaa hämärällä valuutalla
valo paaluttaa ääriviivasi hiekkaan, se ottaa sinusta mitat ja odottaa perintöä

oi valo, osta pois tämä pimeys! oi valo, olet kuu kämmenellä!
oi valo, soita pilvien flyygeliä ja anna meille kuume
anna kuumeen polttava tieto ja johdata meidät eksyksiin

valo on irralleen päässyt tuli, ehdoton rakastaja
valo ajaa sisään silmittä korvatta, what a way to drive in
valo vaihtaa lennossa ja kiistelee itsensä kanssa
valo ilmenee äkillisinä sivuvaikutuksina
kuten itsensä turruttavana näkyvänä poissaolona
valo hylkää häntänsä löytääkseen hylätyn päänsä

valo putoaa keveästi raskaaseen maahan
toisinaan valo murtuu ja virnistää jalosti
sillä on etiketti, se erottaa tarkoin viilloin lihan ytimestä
maljaan se asettuu ja tarjoaa sinulle tunkkaisen makunsa
laimeasti se hyväilee piirteitäsi ja valmistautuu unohdukseen
vaimeasti se tömähtää jalkojesi juureen

kuumeinen valo kytee, tunnetko
miten valon saareke häilyy lähettyvillä, kylmät väreet
miten valon laitamilla käy kylmät

pens and axes

I'm gluten free! Coffeemaker noisy
as the seashell, who dug up my drums from the swamp?
I’ve been repeating your name for a long time. Making space,

the space experience is that space doesn’t exist.
The argument clears meaning!
The presence must be witnessing! (coffee burns tongue)

I used to hear the silence.
Wondering the animal tenderness, where to is the earth rolling.
The keys of paradise are hanging on children's belt.

erik lindegren

Erik Lindegren (1910-1968) oli Gunnar Ekelöfin ohella sukupolvensa tärkein modernistinen runoilija ja kuului ns. fyrtiotalisteihin. Hän oli huomattava ruotsintaja ja toimi kirjallisuus- ja oopperakriitikkona. Lindegren oli Ruotsin akatemian jäsen 1962-68. Vaikka Lindegren julkaisi vain neljä runokokoelmaa, kaksi niistä jätti painavan jäljen Ruotsin kirjallisuuteen. Lindegrenille myönnettiin neljä merkittävää kirjallisuuspalkintoa vuosina 1947-61.

Esikoiskokoelma Posthum ungdom (1935) oli Byron- ja Baudelaire -vaikutteista loppusoinnullista runoa erilaisine runojalkoineen. Teos sai hyvän vastaanoton, mutta myöhemmän muodonmuutoksen myötä Lindegren tinkimättömänä runoilijana osti kustantajaltaan myymättömät kappaleet ja poltti ne Östersundin torilla.