baarikoneenkuljettajan paluu

Viini oli totisesti hengittänyt, hengittänyt niin että läkähtyi lopulta omaan mahdottomuuteensa. Rajansa kaikella, sanoivat paidat ja matot saatuaan maistaa ylivuotavaa maljaa; dramatiikka on mustaa romantiikkaa, se on vanhanaikaista. Ja mikä olikaan juhlan syy, sitä ei kukaan muistanut. Herra sieltä pöydän päästä nostaa pikarinsa vielä kerran, ystävät, hän sopertaa, juokaamme viimeinen malja - äläkä turhaan lausu

runot äänessä

Runojen esittäminen on herkkää hommaa. Koskapa ainakin osasta runotilaisuuksia on tullut melko suosittuja, aiemmin kuoreensa vetäytyneet runoilijat ovat voittaneet esiintymispelkonsa ja tulleet kohtaamaan yleisönsä lavalla. Sepä ei olekaan helppoa, sillä suuri osa runoista on parhaimmillaan kirjallisessa muodossa. Tokihan runolla on juurensa suullisessa perinteessä, mutta "taiderunosta" puhuttaessa helpoimmin vastaanotettavia ovat yleensä yksinkertaisimmat ja helppotajuisimmat tekstit. Ja tietysti mahdollisimman paljon rytmisiä ja soinnullisia elementtejä käyttävä runo, ynnä herkullisia yksityiskohtia sisältävät. Mutta ensimmäiseen julkiseen esiintymiseen runoilijaa saa yleensä maanitella pitkään. Ensimmäisten kertojen jälkeen on jo helpompaa.

unen jälkeen

Alussa oli vain valkoista kohinaa.
Paperille piirtyy kaksi yhdensuuntaista viivaa,
ne kulkevat yhdessä koskaan kohtaamatta.
Kuten kulkevat rinnakkain usko ja järjen selitys
tai kaksi toisensa kaltaista ihmistä:
rakkaus vain hipaisee heitä.

Mutta kun kaksi viivaa leikkaa toisensa,
syntyy maanjäristys ja tulva,
ne eivät koskaan palaa, ne palaavat mieleen.
Paperi loppuu mutta viiva jatkaa matkaa.
Purjehdi sinne kuin maailman reunalle
tyhjyyttä uhmaten, tarinoita etsien.

saksittua (taide)

Mielikuvitus on tärkeämpää kuin tieto.
Albert Einstein

Filosofit ovat vain eri tavoin selittäneet maailmaa, mutta tehtävänä on sen muuttaminen.
Karl Marx

Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.
Antoine de Saint-Exupéry

Taide on valhe joka auttaa meitä näkemään totuuden.
Pablo Picasso

budapest 1955

Mestarini, että maalauksen piti olla rehevämpi?
Sade on lakaissut aamun, ajatukset
puhtaaksi. Kulottunut nurmi,
pojat pelaavat vaahteran varjossa. Aleksi, nuorempi
kompuroi nurin ja hekottaa, mutta Niko
jo kymmenvuotias ja taitava, pomputtaa palloa päällään.
Pilvetön sininen matto, tumma hattara pysäköinyt rantaan.