27. kesäkuuta 2012

se tulee muuttamaan tulevaisuutesi

III

se tulee muuttamaan tulevaisuutesi                    sen tavoitteena on eriytymätön ykseys josta syntyy absoluuttinen todellisuus                    spektaakkeli ilmenee valtavana myönteisyytenä, joka on kiistatonta                    ja luoksepääsemätöntä                    siirryttiin kuitenkin kammarin puolelle ja vaikeinta
                    on tämä                    saada se pysymään pystyssä aivan itse                    sitten me tytöt otettiin mieheltäni suihin vuorotellen ja yhtaikaa                    täällä wiggenstein tuntuu tervejärkiseltä, kuoleman kaltaista poissaolon läsnäoloa                    ryhmämme kaipaa vahvistusta leveäharteisista

20. kesäkuuta 2012

yöllä heräsin tuulen asioihin

Yöllä heräsin tuulen asioihin, oksan koputukseen,
taustalla pihakeinu natisi muistokirjoitusta
tuomitulle talolle. Eikä metsä tiennyt miten olla,
pitkä kesä, lempeä syksy, ei tiennyt miten olla.

Nukahdin ja heräsin ja nukahdin jälleen.
Piirsin maahan ympyrän paluun merkiksi,
sinä kysyit miksi aina rajaan kaiken.
Aamulla, unen ja valveen välissä
unen asiat, poissaolon ihmiset askarruttivat,
kallion seitsemän rappua päättyivät tyhjään.

15. kesäkuuta 2012

miekkalintu

Lasse Heikkilän runoilijaura oli lyhyehkö ja intensiivinen. Repaleinen perhetausta, rintamakokemukset ja rankka elämä voivat tuntua kuriositeeteilta, mutta niistä voinee vetää yhtäläisyyksiä niin runoilijan kuolemaan kuin myös hänen tuotantoonsa, ainakin esikoisteoksen suhteen. Miekkalintu (1949) on hämmentävä ja ristiriitainen kirja, ehkä hieman keskentekoinenkin, mutta ennen kaikkea se on tärkeä kirja. 1950-luvun modernismi oli vasta tekemässä tuloaan ja Miekkalintu lienee ollut samana vuonna ilmestyneen Lassi Nummen Intohimo olemassaoloon kanssa niitä kotimaisia pioneeritöitä. T. S. Eliotin suomennos Autiosta maasta ilmestyi samana vuonna ja vaikka häntä Tuomas Anhavan ja Kai Laitisen ohella voidaan pitää tärkeimpänä vaikuttajana uudessa kirjallisessa murroksessa niin Miekkalintuun tämä ei vielä ulottunut. Heikkilä haki vaikutteensa Ruotsin ns. fyrtiotalisteilta ja tämä näkyy esikoisessa niin hyvässä kuin pahassakin.

Miekkalinnusta on vaikea saada otetta, olen palannut siihen muutamaan otteeseen. Kuvallisuus on tietysti leimaa-antava piirre, mutta koherenssi tuntuu ajoittain häilyvältä. Abstraktia ainesta on ja matkimisen tuntua esiintyy siinä määrin että tunnistan niiden juontuvan ruotsalaiseen Erik Lindegreniin. Toisaalta teos on intohimoinen ja päällekäyvä, maailmantuskaan ja olemassaoloon rohkeasti pureutuva ja hetkittäin analyyttinenkin, jälkimmäistä joku voisi toki pitää selittävyytenä. Vaikeaselkoisuuden syynä saattaa olla filosofisesti värittynyt ajatusmaailma, joka puskee välillä kumoon runon autonomisen oliollisuuden.

6. kesäkuuta 2012

s 21


kainaloarvoitus

emäjumala

anteeksikantamus

raksanseisoja

päilyn alainen

päänsisäisateria

rahoinpidelty