”Kromaattiset tasot” on paitsi Fahrenheit 121:n myös koko Mannerin tuotannon filosofisin, käsitteellisin ja abstrahoivin runoelma: päämäärä on kuvata tyhjää, tyhjän kokemusta ja ilmaista tyhjän käsitettä. ( - - ) Metafysiikkaan suuntautuvana runoelmassa pohditaan olevaa, todellisuuden yleisempiä periaatteita ja rakenteita. Kirjailijan mainitsema filosofinen tausta liittyy ongelmaan, miten tiedostava subjekti konstituoi maailman, miten rakentuu inhimillisen olemisen ja maailman merkitys ja mikä on olemisen merkitys.
Pudotus tyhjyyttä kohti tapahtuu erilaisin inhimillisen kokemisen ja ajattelun tasojen ja olevan hahmotusperusteiden vaihteluin, joita esteettisesti sävyttävät traagisen ja koomisen muunnelmat ja groteskiksi sekoittumiset.
Jos todellisuudesta sinänsä ei voi sanoa mitään varmaa, myös havannoiva itse on epävarma, ”kangastus”. Mikä olisi puhdas itse? Monet motiivit runossa ilmentävät tarvetta tutkia todellisuuden konstituoimisen tapoja, subjekti-käsityksen ehtoja ja luoda rationaalisia systeemejä, uutta henkistä todellisuutta.
”Miten kirjani ovat syntyneet”-esseessään Manner toteaa: ”Tyhjä ei ole negaation seuraus, vaan negaatio on tyhjän seuraus.” Hänen negaatiometodinsa yhtenee Heideggeriin, jonka mukaan tyhjä ei synny kieltämällä, vaan kieltäminen perustuu tyhjään. Kieltävä käytäntö todistaa tyhjän läsnäolosta. Kieltäminen on itsessään olemisen ilmenemistä, olevan kätketty oleminen paljastuu ei-minään. Heideggerille tyhjä ei ole pohjaltaan jonkin puuttumista, vaan jo olevan esiinnousemista. Hän korostaa tyhjän ja tilan läheisyyttä ”sisaruutena”.
Otteita osista Pudottautuminen ja Subjekti, Tyhjä, Oleminen
Mullan kirjoitusta, auringon savua (1991) Tuula Hökkä
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti