13. tammikuuta 2013

ja mikä sinä lopulta olet

Ja mikä sinä lopulta olet, pelkkä hiiri yhdessä Rubikin kuution huoneessa,
5 x 5 x 5 ja häntä jännittyneenä odotat hetkeä hypätä
toiseen huoneeseen, sen täytyy olla oikea hetki, siis pysäytä

giljotiinin liike ja sukella uuteen poreilevaan huoneeseen.
Kuutiota pyörittelee neuvottomana mies jolla on härän pää, pitkä
kieli ja rumat vehkeet, hän odottaa hetkeä

puristaa hiiri ulos kuin majoneesia tuubista, piirrä mieleesi tämä kuva
jossa hänen aivonsa rouhivat kuin pippurimylly. Ja mitä nämä kuutiot ovat
muuta kuin hiiliatomeja jotka odottavat

hetkeä kiinnittyä toisiinsa, mitäpä muuta kuin vierekkäisiä galakseja
rattaitaan sovittamassa, mitä muuta kuin suvereeneja yksiköitä kävelemässä
toisiaan kohti kohteliaasti tervehtien kauppakassi kädessä

ja tikari taskussa, kovaa on juostava juuston ja kissan välissä
ei siinä ehdi miettiä mitä peilissä vilahtaa, mikä on jyrsijän idea?
Kun kaikki loksahtaa kohdalleen

tunnetko oudon tuoksun, kuutio huokuu lämpöä, huojuu ja natisee
kun tuuli ulvoo nurkissa ja rajat aukeavat, silmät
laukeavat, mitä johtoja järsit, mitä kuule vikiset enää?

2 kommenttia :

Jere Vartiainen kirjoitti...

Eri hieno. Pidin.

Kristian kirjoitti...

Kiitän